Madagaskar

Yleisön rakastama ”Madagaskar” on ollut Vilnan valtion pienessä teatterissa ohjelmistossa jo kahden vuosikymmenen ajan. Näytelmän suurimpia vahvuuksia ovat ehkä kiehtova juoni, kekseliäät tilanteet ja mestarillinen dialogi, joka on kirjoitettu 1900-luvun ensimmäisen puoliskon autenttisella kielellä. Esitys perustuu Marius Ivaškevičiuksen näytelmään. Hän on nykyisin laajalti tunnettu liettualainen näytelmäkirjailija. Omaperäisesti, itseironisesti ja älykkäästi se kuvaa Liettuaa ilmiönä ja paljastaa aidon liettualaisen näkökulman itseen ja maailmaan.

Liettualaisista utopioista kertovaa teosta varten kirjailija ”löysi” ainutlaatuisen, ei-legendaarisen hahmon 1900-luvun alkupuolelta: maantieteilijä, matkailija, geopolitiikan tuntija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Kazys Pakštasin. Häntä kutsuttiin ”ministeritason asemaa vailla olevaksi propagandaministeriksi”, ”vapaan Euroopan puolesta marssijaksi”, ”Odysseukseksi”, ”isänmaalliseksi pyörremyrskyksi”, ”kansakunnan airueksi” ja ”kansakunnan apostoliksi”; häntä verrattiin yhteiskunta- ja kulttuurivaikuttaja J. A. Herbačiauskasiin, filosofi S. Šalkauskisiin ja jopa Yhdysvaltain presidentti A. Lincolniin. Liettuan kohtalon ennalta aavistaen hän suunnitteli sen siirtämistä Afrikan maahan ja ”reservikotimaan” perustamista sinne.

Rimas Tuminasin ohjaaman esityksen ensimmäisessä osassa, joka saa yleisön nauramaan sydämensä kyllyydestä, huomio keskittyy pääasiassa Kazimieras Pokštasiin (näyttelijät Tomas Rinkūnas ja Ramūnas Cicėnas) ja hänen hulluun ideaansa ”koota liettualaiset yhteen joukkomaastamuuttoa varten” Afrikkaan. Toinen osa kuuluu enemmän Salėlle (näyttelijä Indrė Patkauskaitė) ja hänen traagiselle kohtalolleen; esikuvana on herkkä runoilija Salomėja Nėris. ”Madagaskar” kuvittelee S. Nėrisin myytin uudelleen ja asettaa Salėn utopistisen K. Pakštasin veroiseksi. Toisessa osassa kaikuvat myös S. Dariuksen ja S. Girėnasin ohjaaman ”Lituanican” maahansyöksy sekä sota ja miehitys.

Muita esityksessä mainittuja historiallisia henkilöitä ovat kirjailija V. Mykolaitis-Putinaksen oppilas ja S. Nėrisin ystävä Emilija Kvedaraitė sekä liettualaista sukujuurta oleva merkittävä ranskalainen kirjailija ja diplomaatti O. Milašius (Oscar Milosz), Nobel-palkitun kirjailijan Č. Milošin serkku.

Esityksen ohjaajan R. Tuminaksen mukaan mielikuvitus on teatterin luomisessa välttämätöntä – kyse ei ole siitä, miten jokin kohtaus toteutetaan näyttämöllä, vaan itse mielikuvituksesta. Sen ansiosta teatteri voi syntyä missä tahansa. Teatterissa yleisön tulisi tuntea olevansa juhlassa ja nauttia merkitysten kerroksista, mutta samalla aistia, ettei juhla ole ikuinen ja että se tulee päättymään.