Konekirjoittajat

Nainen ja mies kohtaavat joka päivä samalla työpaikalla. Työ on perinteistä toimistotyötä aamukahdeksasta iltaviiteen pienessä toimistossa, jossa kirjoituskoneiden yksitoikkoinen nakutus ei koskaan lakkaa heidän suorittaessaan yhä uudelleen samaa tehtävää: kirjoittaessaan mahdollisten asiakkaiden nimiä ja osoitteita mainospostikortteihin. Näin Silvia Payton ja Paul Cunningham viettävät päivänsä samassa toimistossa. Nainen ja mies yrittävät epätoivoisesti puhua arkisissa keskusteluissaan siitä, mikä heitä liikuttaa, surettaa ja jopa satuttaa. He uskovat vakaasti, etteivät koskaan joudu tekemään mitään sellaista, mitä eivät halua tehdä, ja että tämä päivittäinen ”mekaaninen” postikorttien kirjoittaminen on vain väliaikaista työtä. ”Konekirjoittajat” on näytelmä halusta elää toisin, halusta päästä edes hetkeksi irti arjen rutiinien kuoresta ja samalla syvästä pelosta muuttaa mitään vakiintuneessa elämässä. Se kertoo tavoitteista, jotka ovat suurempia kuin niiden kantaja.