Konekirjoittajat

Nainen ja mies tapaavat joka päivä samassa työssä. Se on perinteistä työtä, jota tehdään aamukahdeksasta iltaviiteen pienessä toimistossa, jossa kirjoituskoneiden yksitoikkoinen nakutus kuuluu taukoamatta, kun he suorittavat samaa tehtävää: kirjoittavat mahdollisten asiakkaiden etu- ja sukunimiä sekä osoitteita mainospostikortteihin. Näin Silvia Peyton ja Paul Cunningham viettävät päivänsä samassa toimistossa. Nainen ja mies yrittävät epätoivoisesti päivittäisissä keskusteluissaan puhua siitä, mikä liikuttaa, surettaa ja jopa satuttaa heitä. He uskovat vakaasti, etteivät koskaan joudu tekemään mitään sellaista, mitä eivät halua, ja että tämä päivittäinen, ”koneen lailla” tehtävä postikorttien kirjoittaminen on vain väliaikaista työtä. ”Konekirjoittajat” on näytelmä halusta elää toisin, halusta paeta edes hetkeksi arjen rutiinien kuoresta ja samalla suuresta pelosta muuttaa mitään vakiintuneessa elämässä. Se kertoo tavoitteista, jotka ylittävät ihmisen itsensä.