Kylässä ei ole Wi-Fiä

Tämä on tarina tytöstä, joka eräänä päivänä kiipeää isovanhempiensa ullakolle ja löytää maailman, jossa esineet ovat elossa ja – mikä tärkeintä! – niillä on tarinoita kerrottavanaan. Hirvenpää, isoisän polkupyörä, isoäidin korkokengät ja jopa WC: ne kaikki muistavat tärkeimmät tarinat – rakkaudesta sekä noiden aikojen muodista ja tavoista… Nämä vanhat romut, jotka on jätetty ”yläkertaan” eikä kukaan enää tarvitse, suuttuvat ja nauravat, vitsailevat ja jakavat sananlaskuja. Ne saavat meidät pohtimaan: onko kaikki, mitä emme tunne tai ymmärrä, todella ”niin tylsää”, kuten näytelmän päähenkilö asian ilmaisee? Näytelmää luo nuori, kunnianhimoinen ja humoristinen taiteilijaryhmä, joka on jo tuttu ”Lėlė”-teatterin yleisölle. Ohjaaja Šarūnas Datenis ja lavastaja Antanas Dubra ovat tehneet menestyksekkäästi yhteistyötä ensimmäisestä näytelmästään ”Gaidelis pinigautojas” lähtien; teos voitti Golden Stage Cross -palkinnon. Säveltäjä Vytautas Leistrumas liittyi heidän joukkoonsa näytelmässä ”Čia buvo / čia nėra”, ja myöhemmin, kun he tekivät näyttämösovituksen ”Pinokis”, käsikirjoittaja Teklė Kavtaradzė liittyi työryhmään. ”Ennen puhelinta käytettiin kymmenen vuotta, mutta nyt enintään kaksi; ennen autoilla ajettiin viisikymmentä vuotta, mutta nykyään on jo onni, jos auto kestää kymmenen. Olemme tottuneet heittämään tavaran pois heti käytön jälkeen, vaikka ennen esineillä oli omat tarinansa – tärkeitä ja kiinnostavia. Jotta ne eivät vaipuisi unohduksiin, meidän on tunnettava ne, aivan kuten isoäidin vanhat reseptit”, kertoo ohjaaja Š. Datenis esitellessään näytelmän ideaa. ”Näytelmämme kertoo taianomaisen tarinan esineistä, jotka alkavat puhua ullakolla: tyttö tulee vanhempiensa kanssa kylään, tajuaa yhtäkkiä, ettei täällä ole internetiä, ja riitaannuttuaan vanhempiensa kanssa, koska kylässä ei ole mitään muutakaan tekemistä, menee siivoamaan ullakkoa. Siellä kaikenlaiset esineet heräävät eloon ja alkavat kertoa hänelle tarinoitaan…”