PMT:n vierailijat – Klaipėdan valtionmusiikkiteatteri | Mono-ooppera PRIMA DONNA

KLAIPĖDAN VALTIONMUSIIKKITEATTERIN vierailuesitys
Mono-ooppera PRIMA DONNA
Solisti: Rita Petrauskaitė
Musiikinjohto ja kapellimestari: Vytautas Valys
Klaipėdan valtionmusiikkiteatterin orkesterin kamariyhtye:
Aidas Strimaitis (1. viulu)
Beatričė Raulušaitienė (2. viulu)
Ieva Noreikienė (alttoviulu)
Ignas Bazaras (sello)
Serhii Dikariev (kontrabasso)
Olha Hryhoryeva (kosketinsoittimet)

PRIMA DONNA on poikkeuksellinen mono-ooppera, jossa teatteri ja ooppera sulautuvat intiimiksi tarinaksi ihmisen sisäisestä äänestä, valinnoista ja emotionaalisesta rohkeudesta. Esitys pyrkii ylittämään tavanomaisen musiikkiesityksen rajat ja johdattamaan yleisön syvempään ymmärrykseen. Siksi se ei ala näyttämöltä vaan pukuhuoneesta, jossa solisti kohtaa yleisön katseen sijaan itsensä. Perinteisestä konsertista poiketen yleisöstä tulee hiljainen seinä, jonka ansiosta voimme kuulla, mitä sydämessä syntyy ja muuttuu äänen kautta musiikiksi. Solistin ja hiljaisuuden välinen keskustelu kutsuu syvempään ja aidompaan kohtaamiseen itsensä kanssa.

Esityksellä ei ole selkeästi määriteltyä juonta, vaan se kulkee seitsemän erilaisen hahmon kautta. Nämä oopperan sankarittaret muovaavat solistin sisäistä vuoropuhelua. Giuditta on rohkeuden ja intohimon ääni, joka kysyy: ”Uskaltaisitko valita intohimon, jos kukaan ei taputtaisi?” Esmeralda edustaa vapauden henkeä ja kutsuu meitä liikkumaan sekä olemaan pelkäämättä omaa itseämme. Lauretta opettaa sanomaan ”minä haluan” syyllisyyttä tai rajoituksia tuntematta. Musetta on leikkisä hahmo, joka esittää kysymyksen: voiko tulla nähdyksi näyttelemättä? Cleopatra on tahdonvoiman ja itsetunnon ääni, joka sanoo: ”Älä todista mitään. Ole.” Margarita pohtii, kuinka paljon syyllisyys rajoittaa meitä ja miten siitä voi päästää irti. Undinė, heistä kaikista syvällisin, kutsuu meitä sukeltamaan itseemme – vaikka vesi olisi kylmää.

Esityksessä kuullaan barokin ja romantiikan ajan musiikkia sekä 1900-luvun klassikoita – Händelistä ja Lehárista Pucciniin ja Dvořákiin. Teosten yhdistelmä ei ole vain esteettinen vaan myös filosofinen: jokainen melodia merkitsee askelta solistin maailmaan. Musiikista tulee paitsi kuultava kokemus myös sisäisen muutoksen tila. Monologien, laulujen ja hiljaisten hetkien kautta solisti kulkee tunteesta ymmärrykseen: Mitä jää jäljelle, kun pyyhit meikit pois? Mikä puhuu, kun rooli katoaa? Onko ääni, jolla puhumme, todella omamme, vai saneleeko sen joku muu?

”Prima Donna” ei ole vain esitys, musiikkia tai osoitus laulutaidon virtuositeetista. Ennen kaikkea se on intiimi kohtaaminen itsensä kanssa – kutsu kuulla se, mikä jää usein melun, roolien ja arjen äänten alle.