Gustave Flaubertin romaaniin perustuva: Madame Bovary

Englannista sovittanut Agnė PULOKAITĖ

”Hän halusi pojan; (...) hän olisi antanut tälle nimeksi George, ja ajatus pojan synnyttämisestä tuntui pitkään odotetulta kostolta kaikesta aiemman elämän avuttomuudesta. Mies on sentään vapaa (...) Hän synnytti eräänä sunnuntaina noin kuudelta aamulla auringon noustessa. ’Se on tyttö!’ Charles sanoi.”

Yksi syy siihen, miksi Gustave Flaubertin romaani Madame Bovary on yhä niin ajankohtainen, on se, etteivät sen päähenkilön Emman halut ole kokonaan hänen omiaan. Ne kumpuavat patriarkaalisesta mielikuvituksesta, joka muovaa hänen käsitystään rakkaudesta, onnellisuudesta, kauneudesta ja itsensä toteuttamisesta. Syvästi henkilökohtaiselta vaikuttava asia onkin todellisuudessa yhteiskunnallisten odotusten muovaama jo kauan ennen kuin se nimetään hänen muka omaksi valinnakseen. Nykyään tätä prosessia voi kuvata sosiaalisena algoritmina: kulttuuristen kertomusten, kuvien ja normien verkostona, joka huomaamatta muovaa kaikkien pyrkimyksiä ja fantasioita. Nykyiset sosiaalisen median syötteet ja suosittelujärjestelmät toimivat kuin Emman lukemat romanttiset romaanit. Ne esittävät meille jatkuvasti malleja intohimosta, menestyksestä ja onnellisuudesta ja opettavat, mitä haluta ja miten haluta sitä. Emman tragedia ei johdu kohtuuttomista haluista vaan siitä, että hän tavoittelee hänelle asetettuja ihanteita. Tässä mielessä hän ei ole poikkeus, vaan hämmästyttävän ajankohtainen hahmo, joka on jäänyt yksilönvapauden lupauksen ja hänen halujaan muovaavien näkymättömien voimien väliin.

Oliver Frljić, yksi Euroopan merkittävimmistä ohjaajista, jota kriitikot kuvailevat usein teatterin provokaattoriksi, loi Franz Kafkan teokseen perustuvan Metamorphosis-esityksen Liettuan kansallisessa draamateatterissa. Nyt hän tuo näyttämölle uuden sovituksen ja uuden teoksen, joka perustuu Gustave Flaubertin romaaniin Madame Bovary. Ohjaajan mukaan Emman tuho romaanissa ei ole moraalinen epäonnistuminen eikä uhrin kohtalo. Se kumpuaa olemassaolon ytimessä olevasta ristiriidasta: päähenkilöä kannustetaan tavoittelemaan vapautta, romantiikkaa ja itsensä toteuttamista, mutta sama yhteiskunta, joka synnyttää nämä halut, tarjoaa hyvin vähän keinoja niiden toteuttamiseen. Emman kamppailussa ovat vastakkain se, mitä hänet opetettiin haluamaan, ja se, millaiseksi maailma sallii hänen tulla.

”Sen sijaan, että tämä esitys tuomitsisi Emman, se tutkii mekanismeja, jotka luovat hänet. Se tarkastelee Madame Bovarya paitsi kertomuksena yhden naisen toteutumattomasta elämästä myös tutkielmana yhteiskunnallisista voimista, jotka muovaavat halujamme. Emman kohtalo paljastaa, miten identiteetti, fantasiat ja tavoitteet muodostuvat tarinoista, jotka perimme ennen kuin tunnistamme ne omiksemme. Toinen syy siihen, miksi tämä teos tuntuu niin ajankohtaiselta, on se, ettemme koskaan aivan tiedä, kenen äänen kuulemme. Joskus lause tuntuu kuuluvan kertojalle, mutta yhtäkkiä se kuulostaakin Emman ajatukselta, yhteiskunnalliselta kliseeltä tai jopa omalta arvioltamme lukijoina. Flaubert hämärtää näitä rajoja jatkuvasti, jolloin havainnointia on vaikea erottaa halusta, ironiaa vilpittömyydestä tai kritiikkiä samastumisesta. Sen sijaan, että romaani kertoisi meille, mitä Emmasta pitäisi ajatella, se vetää meidät mukaan kieleen, joka häntä muovaa”, Ada sanoo.