Kate Atwell: Big Data

Englannista kääntänyt Ignas BEITSAS.

Datan maailmassa, jossa jokainen ottamamme askel voidaan tallentaa, säilyttää ja analysoida, onko meillä yhä oikeus tulla unohdetuksi? Mistä olisimme valmiita luopumaan turvallisuuden, hallinnan ja teknologiasta vapautumisen vastineeksi?

Brittiläisen näytelmäkirjailijan Kate Atwellin *Big Data* -näytelmään pohjautuva ohjaaja Augustas Gornatkevičius kutsuu meitä pohtimaan modernia versiota faustisesta myytistä. Tässä paholaisen kanssa tehty sopimus saa uuden muodon: joukkoviestimet, markkinat ja algoritmit korvaavat Mefistofeleen, ja ihmisistä tulee teknologian käyttäjien lisäksi myös raaka-ainetta, kun heidän henkilötietojaan kerätään, analysoidaan ja myydään jatkuvasti yrityksille.

Esityksen keskiössä on yksi monista perheistä: veli ja sisar, heidän kumppaninsa ja vanhempansa. Muukalainen, M, astuu vähitellen heidän elämäänsä ja hänestä tulee pian perheen ystävä ja uskottu, jolle henkilöhahmot voivat avautua ja jolta he voivat hakea tukea ja ymmärrystä. Perhesuhteiden, erityisesti vanhempien ja lasten välisten suhteiden, kautta näytelmä tuo esiin eri sukupolvien kokemuksia, heidän vaikeuksiaan ymmärtää toisiaan sekä yrityksiään säilyttää läheisyys nopeasti muuttuvassa, digitaalisten trendien muovaamassa todellisuudessa.

Oikeus tulla unohdetuksi on myös teoksen keskeinen teema: mahdollisuus päästää irti menneestä, suojella omaa yksityisyyttä ja välttää se, että digitaalinen jalanjälki määrittäisi meidät ikuisesti.

*Big Data* kutsuu meitä ajattelemaan uudelleen nykyihmisen suhdetta aikaan. Datan kerääminen ja algoritmien tekemät ennusteet tunkeutuvat yhä syvemmälle henkilökohtaiseen tilaan, ihmissuhteisiin ja muistoihin ja muuttavat elämän intiimeimmätkin kokemukset mitattavaksi ja tarkkailtavaksi tiedoksi. Elämän kiihtyvä tahti syrjäyttää hiljaisuuden, rituaalit ja mahdollisuuden vain olla. Digitaalisessa maailmassa on yhä vaikeampaa kuunnella itseämme ja kokea aika loputtoman tapahtumasarjan sijaan merkityksellisenä läsnäolona toisen ihmisen kanssa. Voimmeko yhä pysähtyä, muistaa ja kokea hetken sen sijaan, että vain reagoisimme taukoamatta tulvivaan ulkoisten ärsykkeiden virtaan?