Joanna Bednarczyk: QUANTA

◊ 2024 Golden Stage Cross -palkinto parhaasta ohjauksesta – Łukasz Twarkowski ◊ 2024 Golden Stage Cross -palkinto parhaasta lavastuksesta – Fabien Lédé ◊ 2024 Golden Stage Cross -palkinto parhaasta valaistussuunnittelusta – Eugenijus Sabaliauskas

Puolasta kääntänyt Vyturys JARUTIS

”Jotkin paikat ovat kuin ihmisiä: toiset loistavat ja toiset eivät”, kuten klassikkoa lainataksemme. ”Les Moires” -hotelli on ainoa valopilkku monen kilometrin säteellä. Kaukana suosituista matkailureiteistä se on olemassa ikään kuin aikaa ei olisi: se ei vanhene eikä nuorene, se vain on. Sanotaan, että korkealla vuoristossa aika kulkee nopeammin, vaikka ihmiset eivät voi havaita tällaisia eroja. Vaikka ”Les Moires” ei itse koe aikaa, sen asukkaiden elämä kiihtyy verrattuna siihen, mitä tapahtuu lähempänä maanpintaa. Se, että tämän kiihtymisen voi havaita, uhmaa kaikkia klassisen fysiikan lakeja. Minuutit ja sekunnit tuntuvat olevan ajassa tiheämmin, niin että niitä on yhdessä päivässä ja yössä enemmän kuin tavallinen kello mittaisi.

Samalla kun aika kiihtyy epäilyttävästi, myös eräs fysikaalisen maailman ominaisuus kiihtyy – ominaisuus, jota voisi kutsua tapahtumien kvanteiksi. Mitä sana ”kvantti” tarkoittaa? Latinassa quantum tarkoittaa ”kuinka paljon”. Fysiikassa kvantti kuvaa pienintä määrää, joka fysikaalisella suureella voi olla, tai pienintä määrää, jolla se voi muuttua yksittäisessä tapahtumassa. Yksinkertaisesti sanottuna kvantti on jakamaton annos. Kakkua ei voi leikata loputtomiin. On olemassa pienin mahdollinen pala, joka voidaan tarjota vieraalle.

Elämä koostuu tapahtumakvanteista. Tapahtumat seuraavat toisiaan ja muodostavat tietyn kertomuksen. Ilmiöiden, tunteiden ja yhteyksien lukemattomuus tasoittuu kertomukseksi, joka jakautuu menneisyyteen, nykyhetkeen ja tuntemattomaan tulevaisuuteen. Kutsumme tätä elämäksi, elämäkerraksi, kohtaloksi. Aika hallitsee jokaista kertomusta; se tekee kertomuksista ymmärrettäviä. Ensin tulee syy, sitten seuraus, ja toiminta synnyttää reaktion. Mutta kun aika alkaa kiihtyä, se lakkaa olemasta aikaa ja muuttuu joksikin, jonka luonnetta emme enää voi ymmärtää; kvanttitapahtumien lukemattomuus lakkaa tasoittumasta todellisuudeksi, jonka voimme käsittää.

Juuri näin tapahtuu eräänä kesäiltana vuonna 1938 sveitsiläisvuoristossa sijaitsevassa ”Les Moires” -hotellissa, joka hädin tuskin tulee toimeen. Fysikaalisen tilan ja ajan ominaisuudet häiriintyvät. Myös hotellin vieraat kokevat häiriön. Jokin alkaa muuttua heidän muistoissaan, uskomuksissaan, tunteissaan ja haluissaan. Kukaan ei ymmärrä, mitä tapahtuu. Vieraiden joukossa on kuuluisa saksalainen fyysikko Werner Heisenberg, epätarkkuusperiaatteen laatija. Voisiko suurten esineiden, kuten työpöydän, hotellin ja vuorten, todellisuus alkaa käyttäytyä alkeishiukkasten todellisuuden tavoin? Heisenbergin mukaan hiukkasista voidaan puhua vain likimääräisesti, kuvaamalla niiden tiloja itse hiukkasten sijaan. Vasta muuttamalla ajatteluaan kysymyksestä ”mikä esine on” kysymykseen ”missä tilassa esine on” hotellin vieraat voivat ymmärtää, mitä heille ja heidän ympärillään tapahtuu. He tulivat ”Les Moires” -hotelliin katsomaan maailmaa korkeiden vuorten näkökulmasta. Laajasta näkökulmasta etsimään syvempää