Juan Pablo Troncoso. Viettelijä nimeltä halu

Näytelmän on kääntänyt espanjasta Agnė PULOKAITĖ. Chilestä kotoisin oleva ohjaaja, näyttelijä, näyttelijäntyön opettaja ja ”La Re-sentidan” perustaja Marco Layera tekee ensimmäisen produktionsa Liettuassa. Hänen töitään on esitetty arvostetuimmilla kansainvälisillä teatterifestivaaleilla, muun muassa Avignonissa. Teatro Municipal de Las Condesin nuorten teatterifestivaalilla Marco Layera palkittiin parhaasta näytelmästä. Hän on saanut myös Chilen yliopiston Eugenio Guzman -palkinnon, ja hänet oli ehdolla Chilen Premio Altazor a los Artes Nacionales -palkinnon saajaksi.

Chilestä kotoisin olevan Juan Pablo Troncoson näytelmään perustuva produktio ottaa lähtökohdakseen Tennessee Williamsin ”Viettelijän nimeltä halu” -näytelmän. Se seuraa päähenkilöään Blanchea (näyttelijä Vitalija Mockevičiūtė), kun tämä palaa epäonnistuneen elämänvaiheen jälkeen yhdestä Euroopan suurista pääkaupungeista sietämättömän tunkkaiseen Liettuaan. Hän palaa vastahakoisesti Berliinistä ja salaa taiteellisen epäonnistumisensa. Hänen edistykselliset ajatuksensa törmäävät kotikaupungin pysähtyneeseen konservatiiviseen ilmapiiriin, jota ilmentää hänen rakas sisarensa (näyttelijä Dalia Michelevičiūtė). Sisar on hiljattain mennyt naimisiin miehen kanssa, joka asuu hänen kanssaan hoivakodissa (näyttelijä Algirdas Gradauskas).

Päähenkilön suuret unelmat kuuluisaksi taiteilijaksi tulemisesta eivät ole toteutuneet. Hän on palannut Itä-Eurooppaan, ei Länsi-Eurooppaan, ajan painamana, ikääntyvästä kehostaan ja ei-toivotuksi tulemisen tunteesta ärtyneenä. Hänen tyttärensä (näyttelijä Augustė Ona Šimulynaitė) puolestaan vasta muovaa unelmiaan: hän haluaa tulla tunnetuksi stand up -koomikoksi. Nuori nainen vitsailee perheestään ja äidistään sekä pilailee maista, jotka sijaitsevat vielä Liettuaakin kauempana idässä.

Tämän selvästi ironisen produktion tapahtumat sijoittuvat helteen tukahduttamaan hoivakotiin. Hahmot kohtaavat siellä fyysisen rappeutumisen ja yksinäisyyden lisäksi halun, fantasian ja harhaluulot; puhe hiljattain kuolleesta hoitotyöntekijästä tuo esiin hoivatyön karun ja vaikean todellisuuden. Helleaalto on enemmän kuin meteorologinen ilmiö: se on tunnetila, sosiaalinen oire, sietämätön jännite. Kehot kuumenevat, muistot leimahtavat ja salaisuudet alkavat haihtua. Tuulettimet pyörivät tuskin lainkaan, ja hiki valuu hiljaa pitkin kasvoja.

Produktio on ajoittain tuskallinen, ajoittain koominen pohdinta lupauksista, jotka eivät koskaan toteutuneet. Se tarkastelee perhesiteitä, nykyajan nuorisoa ja uutuuden tavoittelua, hoivatyön vaikeuksia ja hylätyksi tulemista. Teos kertoo kehoista, joita nykymaailma on oppinut kuluttamaan ja unohtamaan. Länsi- ja Itä-Eurooppa kuvataan kahtena uupuneen maailman jäänteenä – raunioina, joista mikään uusi ei enää kasva.