Martin Algus. Teräsmagnoliat

Virosta kääntänyt Agnė BERNOTAITĖ-JAKUBČIONIENĖ

Ralf ja Marta ovat moderni pariskunta, jota kiinnostavat ura, terveelliset elämäntavat ja julkisuuskuva. Jätettyään lehtorin työnsä Marta päättää hakea instituutin johtajan paikkaa ja valmistautuu huolellisesti valintakilpailuun. Hänen elämänsä kuitenkin mullistuu, kun hän saa kuulla isänsä ilmestyneen yllättäen ja tarvitsevan hoivaa. Mies eli monta vuotta toisen naisen kanssa, mutta tämän kuoltua hänen lapsensa löysivät Martan ja kertoivat, että biologisena tyttärenä hänellä oli nyt velvollisuus pitää huolta vanhasta miehestä. Tämä ei sovi lainkaan Martan tiukkaan aikatauluun. Mitä hänen pitäisi tehdä? Miten heidän elämänsä muuttuvat? Vai pitäisikö hänen kieltäytyä ottamasta isää luokseen? Tilanne vaikuttaa myös Martan ja Ralfin suhteeseen. Martan tyttärellä ei ole vanhasta miehestä yhtäkään hyvää muistoa. Miten mies kohteli Martaa hänen ollessaan lapsi, ja miten hän kohtelee tätä nyt?

Eurooppa ikääntyy, mutta mikä on ikääntyneiden paikka yhteiskunnassa? Ovatko he vain vanhoja, ei-toivottuja ruumiita? Millainen on lasten ja vanhempien välinen suhde, entä vahingoittamisen ja hoivan? Teoksen tekijät kysyvät, miten muistot muovaavat nykyhetkeämme. Muistot ja menneisyyden uudelleenkirjoittaminen alkavat luoda uutta kertomusta. Muistaminen on tässä melkein oppimista. Aavistuksenomainen uhka läpäisee paitsi ”Teräsmagnolioiden” aiheen myös näytelmän muodon: asettamalla henkilöhahmojen suuhun kerrallaan yhden katkonaisen sanan Martin Algus luo jännitettä, epäluottamusta ja levottomuutta.