Platon: Dialogit

Esityksessä käytetään muinaisesta kreikasta käännettyjä teoksia: Platonin *Pidot* ja *Sokrateen puolustuspuhe* (kääntänyt Merkelis Račkauskas), *Valtio* (kääntänyt Jonas Dumčius) ja *Gorgias* (kääntänyt Tatjana Aleknienė) sekä otteita Ksenofonin *Muistelmia Sokrateesta* -teoksesta (kääntänyt Vanda Kazanskienė) ja Aristofaneen *Sammakoista* (kääntänyt Antanas Dambrauskas).

Nuoren ohjaajan Motiejus Ivanauskasin esitys pohjautuu Sokrateen ajatuksiin ja keskusteluihin sellaisina kuin Platon on ne tallentanut. Liettuan musiikki- ja teatteriakatemiasta hiljattain näyttelijäksi valmistunut Motiejus Ivanauskas sanoo: ”Monet asiat viittaavat siihen, että elämässä ’kultainen keskitie’ on usein tärkeä. Toisin sanoen tasapaino kahden vastakkaisen ääripään välillä. Tämä koskee niin psykologiaa ja politiikkaa kuin uuden esityksen rakennettakin. ’Dialogeissa’ huomiota herättää se, että Sokrateen opetukset näyttävät selvästi kehottavan meitä tavoittelemaan ’ikuisia arvoja ja hyveitä’ – viisauden, kohtuullisuuden ja tahdonvoiman vaalimista – mutta samalla aistimme antiikin Kreikan ’vapaamielisen’ ilmapiirin ja Sokrateen ironisen suhtautumisen itseensä, keskustelukumppaneihinsa ja omiin pohdintoihinsa. Tämä saa meidät heti suhtautumaan häneen myötämielisesti, sillä Sokrates ei pidä itseään kaikkitietävänä; hän vain nostaa esiin tiettyjä ongelmia, jolloin ne tulevat kaikille selviksi.”

Sokrates – ”Dialogien” keskushahmo, jota esittää Vytautas Anužis – sanoisi aikalaisilleen suoraan, mitä ajatteli heistä ja heidän teoistaan. Hän perusteli ajatuksensa vahvoin argumentein ja jätti usein keskustelukumppaninsa turhautuneiksi, kun nämä huomasivat, etteivät enää pystyneet väittämään vastaan. Motiejus Ivanauskas kuitenkin sanoo, ettei hän halua luoda saarnaavaa teosta tai käyttää Sokrateen viisautta totuuden mittapuuna (minkä Sokrates itse luultavasti kiistäisi, sillä hän sanoi useammin kuin kerran: ”Tiedän, etten tiedä mitään”). Hänen mielestään vaikuttavampi lähestymistapa on antaa kohtausten vain ”leijailla” yleisön keskuudessa ja jättää tilaa naurulle, eri mieltä olemiselle tai kenties samaa mieltä olemiselle.

”Dialogien” muoto sopii erityisen hyvin teatteriin. Kuten hyvin tiedetään, Sokrates esitti ihmisten kanssa keskustellessaan täsmällisiä kysymyksiä, jotka saivat keskustelukumppanin huomaamaan selvästi olevansa ristiriidassa itsensä kanssa ja myöntämään olleensa väärässä. Näiden dialogien hieman arkaainen tyyli voi kuulostaa eksoottiselta, mutta se tarjoaa tilaisuuden huomata Sokrateen keskustelujen koomisen puolen – ja tuoda sen sitten esiin.

Esitystä tukee: Esitys kuuluu Liettuan tasavallan kulttuuriministeriön Kulttuuripassi-ohjelmaan.