Gustave Flaubertin romaaniin perustuva: Madame Bovary

Sovitus, käännös englannista: Agnė PULOKAITĖ

”Hän halusi pojan; (...) hän olisi antanut tälle nimeksi George, ja ajatus pojan synnyttämisestä tuntui kauan odotetulta kostolta kaikesta aiemman elämänsä avuttomuudesta. Mies on sentään vapaa (...) Hän synnytti eräänä sunnuntaina noin kuudelta aamulla auringon noustessa. ’Se on tyttö!’ Charles sanoi.”

Yksi syy siihen, että Gustave Flaubertin romaani *Madame Bovary* on yhä niin ajankohtainen, on se, etteivät päähenkilö Emman halut ole täysin hänen omiaan. Ne kumpuavat patriarkaalisesta mielikuvituksesta, joka antaa sanat hänen käsityksilleen rakkaudesta, onnesta, kauneudesta ja itsensä toteuttamisesta. Se, mikä vaikuttaa syvästi henkilökohtaiselta, onkin todellisuudessa sosiaalisten odotusten muovaamaa jo kauan ennen kuin Emma nimeää sen omaksi, muka henkilökohtaiseksi valinnakseen. Nykyään tätä prosessia voisi kuvata sosiaaliseksi algoritmiksi: kulttuuristen kertomusten, kuvien ja normien verkostoksi, joka vaikuttaa hiljaisesti kaikkiin pyrkimyksiimme ja kuvitelmiimme.

Nykyiset sosiaalisen median syötteet ja suosittelujärjestelmät toimivat kuin Emman lukemat rakkausromaanit. Ne esittävät jatkuvasti malleja intohimosta, menestyksestä ja onnesta ja opettavat meille paitsi sitä, mitä haluta, myös sitä, miten haluta. Emman tragedia ei ole liiallisissa haluissa vaan siinä, että hän tavoittelee hänelle asetettuja ihanteita. Tässä mielessä hän ei ole poikkeus vaan yllättävän ajankohtainen hahmo, joka on jäänyt yksilönvapauden lupauksen ja hänen halujaan muovaavien näkymättömien voimien väliin.

Oliver Frljić, yksi Euroopan merkittävimmistä ohjaajista, jota kriitikot kutsuvat usein teatterin provokaattoriksi, teki Franz Kafkan teokseen perustuvan *Muodonmuutoksen* Liettuan kansallisessa draamateatterissa. Nyt hän tuo näyttämölle uuden sovituksen ja uuden teoksen, jotka perustuvat Gustave Flaubertin romaaniin *Madame Bovary*.

Ohjaajan mukaan Emman tuho romaanissa ei johdu moraalisesta epäonnistumisesta eikä ole uhrin kohtaloa. Se kumpuaa olemassaolon ytimessä olevasta ristiriidasta: häntä kannustetaan haluamaan vapautta, romantiikkaa ja itsensä toteuttamista, mutta sama yhteiskunta, joka synnyttää nämä halut, tarjoaa vain vähän mahdollisuuksia niiden toteuttamiseen. Emman kamppailu on ristiriitaa sen välillä, mitä hänet on opetettu haluamaan, ja sen, millaiseksi maailma sallii hänen tulla.

”Sen sijaan, että tämä esitys tuomitsisi Emman, se tutkii mekanismeja, jotka muovaavat hänet. Se lähestyy *Madame Bovarya* paitsi kertomuksena yhden naisen toteutumattomasta elämästä myös tarkasteluna yhteiskunnallisista voimista, jotka muovaavat halujamme. Emman kohtalo paljastaa, kuinka identiteetti, kuvitelmat ja tavoitteet muotoutuvat niiden kertomusten kautta, jotka perimme ennen kuin tunnistamme ne omiksemme.

”Toinen syy siihen, miksi tämä teos tuntuu niin ajankohtaiselta, on se, ettemme koskaan tiedä täysin, kenen äänen kuulemme. Välillä lause tuntuu kuuluvan kertojalle, mutta yhtäkkiä se kuulostaakin Emman ajatukselta, sosiaaliselta kliseeltä tai jopa omalta arvioltamme lukijoina. Flaubert häivyttää näitä rajoja jatkuvasti, joten havaintoa on vaikea erottaa halusta, ironiaa vilpittömyydestä tai kritiikkiä samaistumisesta. Sen sijaan, että romaani kertoisi meille, mitä Emmasta pitäisi ajatella, se vetää meidät mukaan kieleen, joka muovaa häntä”, Ada sanoo.