Laura Kutkaitė: Tiresiaan rinnat

Toisessa tuotannossaan Liettuan kansallisessa draamateatterissa Laura Kutkaitė – joka nimettiin Dresdenin Fast Forward -festivaaleilla vuonna 2022 Euroopan parhaaksi nuoreksi ohjaajaksi debyyttiteoksestaan ”Sireenien hiljaisuus” – ottaa lähtökohdakseen ranskalaisen runoilijan, näytelmäkirjailijan ja kirjailijan Guillaume Apollinairen (1880–1918) surrealistisen teoksen ”Tiresiaan rinnat”. Yhdessä näyttelijöiden kanssa hän rakentaa uuden tekstin sitoutumatta alkuperäiseen näytelmään. Työryhmän ja näyttelijöiden kanssa hän luo assosiaatioiden surrealistisen maailman, jonka logiikka muistuttaa toisinaan ympäröivää maailmaamme enemmän kuin ehkä haluaisimme.

G. Apollinairen teoksessa sinikasvoinen Thérèse kapinoi miestään vastaan. Hänelle kasvaa parta ja viikset, ja hän huutaa, kuinka miehekkääksi tuntee itsensä. Thérèsestä tulee Tiresias (kreikkalaisen mytologian sokea profeetta), joten Thérèsen mies päättää synnyttää lapset itse. Teoksen lopussa Thérèse palaa sen luo, jota hän oli paennut.

”Näytelmää lukiessani kaksi asiaa teki minuun syvän vaikutuksen: naisen kuvaaminen vahvaksi vain silloin, kun hän on mies, ja naisen typistäminen kohdun rooliin. Ja ehkä kaikkein eniten Thérèsen paluu miehensä luo. Haluan upottaa yleisön assosiaatioille rakentuvaan kaleidoskooppiseen koreografiseen uneen. Minua kiinnostaa esityksen luominen näyttämörunona. Haluan lähettää Thérèsen vielä kerran takaisin Miehen luo, kohdata vanhemman Thérèsen ja kysyä häneltä: katuisiko hän tätä askelta? Tuntisiko hän syyllisyyttä? Tästä muodostuu lähes vastaamaton retorinen kysymys, joka kietoutuu ihmisten uskomuksiin ja heille määrättyihin sosiaalisiin rakenteisiin sekä syvälle juurtuneisiin käsityksiin feminiinisyydestä ja maskuliinisuudesta.

”Selkeän feministisen kantani vuoksi esitykseni muistuttavat manifesteja, mutta niissä on aina särö. Tämän teoksen ytimessä on syvä epäilys itse manifestin tekemistä kohtaan. Tässä esityksessä en väitä, vaan kysyn. Siksi tunnen ensimmäistä kertaa toivoa. Haluan, että ’Tiresiaan rinnat’ (amputoin säälimättömästi Apollinairelta yhden rinnan) on vuoropuhelu sukupuolesta, normien vastaisesta seksuaalisuudesta ja oikeudesta omaan kehoon. Meidän on taisteltava jatkuvasti oikeudesta omiin kehoihimme, sillä niillä on myös julkinen ulottuvuus. Keho on nykyhetkemme radikaalein ilmentymä niin teatterissa kuin sen ulkopuolellakin – tämän päivän yhteiskunnallinen ilmiö ja taistelukenttä. Esityksessä siitä tulee ensisijainen tila, jossa esitämme kysymyksiä sodan säälimättömän metaforan kautta”, ohjaaja Laura Kutkaitė sanoo.