Φ Filosofiakerho #08 · Kas kasvaa hengessä?

Edellisessä tapaamisessamme keskustelimme ajan niukkuudesta, perheestä, nuorten tulevaisuudentajusta, vapaudesta, arvoista, koulutuksesta, kulttuurista ja yhteiskuntavastuusta. Jälkikäteen tuntuu, että nämä kaikki kietoutuvat yhteen suurempaan kysymykseen: Millaisessa kulttuurissa me oikeastaan elämme tänään, ja millaista kulttuuria välitämme seuraavalle sukupolvelle?

Kulttuuri ei ole vain taidetta, kirjallisuutta tai konsertteja. Kulttuuria on myös se, mitä pidämme normaalina. Se, miten teemme työtä. Miten käytämme aikamme. Mitä kutsumme menestykseksi. Miten kasvatamme lapsia. Mitä pidämme koulussa tärkeänä. Mistä palkitsemme ja mihin vain totumme.

Aikamme on täynnä paradokseja. Teknologia auttaa meitä työskentelemään, mutta aikaa ei silti tunnu koskaan olevan tarpeeksi. Koulutus antaa meille enemmän tietoa kuin koskaan ennen, mutta kysymme silti, opetammeko riittävästi ihmisyydestä. Valinnanvaraa on valtavasti, mutta se ei automaattisesti tarkoita, että tietäisimme paremmin, mitä haluamme tai miksi. Meillä on enemmän mukavuuksia, palveluita ja mahdollisuuksia, mutta suuri osa valveillaoloajastamme kuluu kaiken tämän ylläpitämiseen.

Kyllä, moni asia on parantunut. Jonkin hyvän kääntöpuoli ei tee hyvää olemattomaksi.

Jo vuonna 1705 Bernard Mandeville kirjoitti teoksessaan The Grumbling Hive: or, Knaves Turn’d Honest yhteiskunnasta, jossa turhamaisuus, kilpailu, ylellisyyden kaipuu ja halu saada enemmän voivat yhdessä saada liikkeelle poikkeuksellisen vauraan ja kekseliään mehiläispesän. Hänen epämukava havaintonsa oli, että yksilön kohdalla hyveinä pitämättömät motiivit voivat tehdä kokonaisesta yhteiskunnasta hyvin ahkeran ja vauraan. Yli kolmesataa vuotta myöhemmin jokin tässä tuntuu yhä hyvin tutulta…

Tammsaare lisää tähän vielä yhden epämukavan kerroksen. Hänen vuonna 1934 ilmestynyt teoksensa „Õnnelikest ja õnnetuist aegadest“ muistuttaa, ettei parempi järjestelmä automaattisesti tee ihmisistä parempia. Oman valtion perustaminen ei poistanut itsekkyyttä, vallanhimoa, kateutta tai muita inhimillisiä heikkouksia. Ihanteet ovat yksi asia; todellinen ihminen tarpeineen, pelkoineen ja ristiriitoineen on toinen. Osaamme rakentaa yhä monimutkaisempia järjestelmiä, mutta sama ihminen kulkee aina niiden mukana.

Kuinka usein ihminen kysyy: mitä tai ketä varten tämä koko koneisto on? Onko ihmiselämän tarkoitus kehittyä yhä taitavammaksi toimimaan sen osana – saavuttaa enemmän, sopeutua paremmin, tehdä oikeita valintoja ja parantaa omaa asemaansa? Vai voiko ihmisyys tarkoittaa jotakin laajempaa? Voisiko maailma olla muutakin kuin paikka, jota käytämme, järjestämme, kulutamme ja muokkaamme tarpeidemme mukaan? Voisiko toinen ihminen olla enemmän kuin rooli elämässämme, luonto enemmän kuin resurssi ja aika enemmän kuin yksikkö, joka täytyy täyttää mahdollisimman tehokkaasti?

Jakob Hurtin ajatus vuodelta 1870 tulee tässä usein mieleeni: ”Koska emme voi koskaan tulla suuriksi voimassa tai lukumäärässä, meidän on tultava suuriksi hengessä, kulttuurissamme.” Yli 150 vuotta myöhemmin pidän sitä yhä erittäin hyvänä kysymyksenä. Ei siitä, miten tulla suuremmaksi vain siinä mielessä, että meillä olisi enemmän, etenisimme nopeammin ja yltäisimme korkeammalle, vaan siitä, miten laajasti pystymme hahmottamaan maailmaa, kuinka paljon vastuuta pystymme kantamaan ja kuinka kauas huomiomme ulottuu itsemme ja nykyhetken tuolle puolen.

Hartmut Rosa käyttää käsitettä resonanssi: suhde maailmaan, jossa emme pyri hallitsemaan kaikkea tai alistamaan sitä valtaamme, vaan pystymme aidosti liikuttumaan jostakin ja myös vastaamaan siihen. Tällainen suhde voi olla toiseen ihmiseen, työhömme, luontoon, musiikkiin, paikkaan, historiaan tai suureen kysymykseen – johonkin, jonka arvo ei riipu vain siitä, kuinka hyödyllinen, mitattava tai tuottoisa se sattuu olemaan.

Ehkä Hurtin kehotus ”tulla suureksi hengessä” voisi meidän aikanamme tarkoittaa sitä, että ihmisen maailma kasvaa omaa mukavuutta, menestystä ja välittömiä tarpeita suuremmaksi. Ja jos katsomme asiaa näin, voimmeko nähdä toivoa?

Meidän ei tarvitse odottaa koko maailman muuttumista. Kulttuuri kasvaa siitä, mihin itse kiinnitämme huomiota, mitä näytämme lapsillemme, mistä ihmissuhteista ja paikoista pidämme huolta ja mitä pelisääntöjä omalla vaikutuspiirillämme emme suostu pitämään itsestään selvinä.

Juuri tätä haluamme pohtia yhdessä seuraavassa Filosofiakerhon tapaamisessa. Mitä nykyisessä kulttuurissamme kannattaa säilyttää ja välittää eteenpäin? Mistä sukupolvemme voisi hyvillä mielin luopua? Ja missä meillä on aidosti mahdollisuus vaikuttaa näiden suurten kehityskulkujen keskellä?

Tule mukaan kokemuksinesi, kysymyksinesi ja ajatuksinesi. Valmiita vastauksia ei tarvitse olla – kiinnostavaa on nähdä, alkaako eri näkökulmista hahmottua jotakin yhteistä.

Tapaamme 1. marraskuuta klo 17.30 paikassa Pärnu Vabakonna Maja, Lai 14.

Tapaamisen järjestäjä Agnes Sirg: ”Olen yrittänyt ymmärtää, mistä tulemme, missä olemme nyt ja minne olemme menossa. Olen yksinkertaisesti havainnoinut, keskustellut ihmisten kanssa ja tutkinut erilaisia lähestymistapoja ja maailmankuvia – osa niistä on inspiroivia, osa synkkiä. Minua kiinnostaa eniten se, mitä tällä tiedolla ja näillä oivalluksilla, myös omillani, voi tehdä elämässä.”

Osallistuminen on maksutonta, mutta ilmoittaudu Fientan kautta. Paikkoja on rajallisesti, jotta keskustelu voi säilyä piirimuotoisena ja jokaisella halukkaalla on mahdollisuus jakaa ajatuksiaan. Jos ehdit, voit myös tuoda jotakin pientä yhteiseen pöytään!

Φ Aika ja paikka
Sunnuntai 1. marraskuuta 2026 klo 17.30–19.30
Pärnu Vabakonna Maja, Lai 14, Pärnu

ΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦΦ

Millainen paikka Filosofiakerho on?

Filosofiakerho on paikka ihmisille, jotka eivät voi olla kysymättä yhä uudelleen, miksi elämme niin kuin elämme :) Niille, jotka huomaavat, miten käsityksemme ja yhteiskunnalliset normimme muuttuvat ajan myötä, ja joita kiinnostaa, mikä näitä muutoksia muovaa. Niille, jotka ovat pohtineet ihmisluontoa, tietoisuutta, elämän tarkoitusta tai yhteiskunnan toimintaa ja muodostaneet omia näkemyksiään elämänkokemuksensa, lukemisen tai hengellisen etsinnän kautta. Niille, jotka haluavat jatkaa näiden kysymysten tutkimista ja kuulla, millaisiin johtopäätöksiin muut ovat päätyneet.

Pöytämme ääreen voi kokoontua hyvin erilaisia maailmankuvia ja elämänfilosofioita. Niiden eroja on kiinnostavaa tutkia, kun haluamme ymmärtää toistemme päättelyä. Filosofiakerho muotoutuu osallistujien kysymyksistä, havainnoista ja kokemuksista. Toivomme, että jokainen tuo keskusteluun jotakin omasta ajatusmaailmastaan. Se voi olla tarkkaan harkittu kanta, ristiriita, jota ei ole vielä pystynyt selittämään, tai kysymys, jota on vaikea pukea sanoiksi.

Et tarvitse filosofian taustaa tai perehtyneisyyttä mihinkään tiettyyn ajatussuuntaukseen, mutta jos sinulla on jompaakumpaa, olet erittäin tervetullut! Tärkeintä on aito kiinnostus maailman ja itsemme ymmärtämiseen sekä halu ajatella yhdessä muiden kanssa hieman pidemmälle.

Jokaisessa tapaamisessa on yksi pääaihe ja yksi keskustelun ohjaaja. Lopuksi sovimme yhdessä, mistä keskustelemme seuraavalla kerralla, ja kysymme, haluaisiko joku vetää seuraavan keskustelun (vapaaehtoisesti). Tapaamme kerran kuussa, kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina!

Pärnu Vabakonna Maja
Lai 14, Pärnu
info@vabakonnamaja.ee
554 5412

(Pysäköinti Europarkin alueella: 2 tuntia maksutonta pysäköintikiekolla. Maksullinen pysäköinti tekstiviestillä numeroon 1902 (auton rekisterinumero) EP 74 – 30 min / 1 €, koko päivä 8 €.)