Escaped Alone

”Kun maailma päättyi, neljä naista jäi yksin. Ei ole selvää, missä he ovat. Se voi olla kiirastuli. Se voi olla teatteri. Se voi olla katastrofin jälkeen jäljelle jäänyt maailma. Elämän ja kuoleman välinen paikka. Tai ehkä se ei ole lainkaan paikka, jonka tunnistaisimme. Vastauksella ei ole merkitystä. Tärkeintä on, että he ovat täällä. He eivät tiedä tarkalleen, mitä tapahtui. He eivät tiedä, onko heidän lisäkseen enää mitään olemassa. He muistavat entisen elämänsä, mutta ei ole selvää, kuinka suuri osa muistoista on todellisia ja kuinka suuri osa mielikuvituksen, vääristyneiden kokemusten tai sellaisen maailman säilyttämisen yrityksen tuotetta, jota ei ehkä enää ole. Silti he käyttäytyvät kuin tuo maailma olisi yhä olemassa. He puhuvat. Odottavat. Riitelevät. Muistavat. Nauravat. Laativat sääntöjä. Toistavat itseään. Tekevät kaikenlaisia asioita. He yrittävät luoda jonkinlaista järjestystä siitä, mitä on jäljellä. He rakentavat maailmaa yhä uudelleen, jotta heidän ei tarvitsisi myöntää sen kadonneen. Tämä ei ole näytelmä katastrofista. Se on näytelmä ihmisistä, jotka ovat olemassa katastrofin jälkeen mutta haluavat silti elää kuin sitä ei olisi koskaan tapahtunut. Yhteinen ahdistus, tunne yhteiskunnan ja sivilisaation hajoamisesta. Näytelmä ei käsittele itse katastrofia vaan ihmisen kykyä sopeutua siihen. Miten elämme maailmassa ikään kuin emme huomaisi sen palavan? Miten nauramme, puhumme ja kiistelemme arjen pienistä asioista, vaikka syvällä sisimmässämme tunnemme, kuinka hauras järjestelmä, jossa elämme, on? Miten katastrofista tulee arkipäivää? Ja kuinka kauan ihminen voi elää teeskennellen, ettei mitään tapahdu? Neljä naista luo yhä uudelleen maailmaa siitä, mitä on vielä jäljellä. Se ei kuitenkaan ehkä ole maailma, jonka tunnistamme. Se voi olla sirpaleinen, vääristynyt, absurdi. Asioista voi tulla jotain, mitä ne eivät koskaan olleet. Kehosta voi tulla tila. Näytelmästä tulee radikaali teko: ei tuottavuuden teatteria vaan selviytymisen teatteria. Ei kertomus vaan ihmisten yritys olla tulematta hulluiksi. Ei maailman jälleenrakentamista vaan yritys vakuuttaa itselleen, että maailma on yhä olemassa. Neljä naista luo oman todellisuutensa entisen elämänsä jäänteistä”, sanoo näytelmän ohjaaja ja lavastaja Artūras Areima. ”Escaped Alone” (2016) on yhden merkittävimmän nykyajan näytelmäkirjailijan, Caryl Churchillin (s. 1938), kirjoittama keskustelu neljän naisen välillä nykymaailmasta ja uhista, jotka ovat todellisia – tai ehkä kuviteltuja. Vaikka Churchill kirjoitti näytelmän kymmenen vuotta sitten, se on erityisen ajankohtainen tänään, sillä se käsittelee nykyajan pelkoihin liittyviä aiheita: ilmastokriisiä, sosiaalista eristäytyneisyyttä sekä poliittista ja psykologista epävakautta. Tässä näytelmässä brittiläinen näytelmäkirjailija, jonka teokset tarkastelevat vallan väärinkäyttöä ja naisten pyrkimyksiä toimia miesvaltaisissa järjestelmissä, kääntää huomionsa ihmisen voimattomuuteen. Ohjaaja valitsee vaikeuksista puhumisen huumorin avulla ja kutsuu yleisön ottamaan etäisyyttä ja katsomaan itseään ulkopuolelta. Tänä vaikeana aikana Liettualle ja koko maailmalle – sotien ja jännittyneen geopoliittisen tilanteen, ilmaston lämpenemisen ja saastumisen aiheuttamien ekologisten uhkien sekä digitaalisen maailman vaarojen keskellä – näytelmä kutsuu yleisön pohtimaan, mitä…