Kultainen omenapuu, viinikaivo

”Kultainen omenapuu, viinikaivo” on yksi kauneimmista ja suosituimmista liettualaisista kansansaduista. Se on maaginen tarina äitipuolensa sortamasta orpotytöstä. Kuten kaikki tämänkaltaiset sadut, se on täynnä pahuuden aiheuttamia esteitä: ilkeä noita ja hänen tyttärensä piinaavat tyttöä antamalla hänelle mahdottomia tehtäviä, mutta maagisten voimien avulla hyvä voittaa lopulta, ja sadun päätteeksi nuori kuningas vapauttaa ja nai orpotytön. Esityksen tekijöitä kiehtoo mahdollisuus käyttää visuaalisen teatterin muotoja, jotka kuuluvat pikemminkin elokuvan kuin teatterin maailmaan. Vaikka sadussa on paljon kansanlauluja ja loppusointuisia säkeitä, esitys kertoo tarinansa pääasiassa kuvien avulla. Yleisö näkee monenlaisia visuaalisen teatterin keinoja, jotka ovat olleet suosittuja jo antiikin Kreikan ajoista lähtien, kuten panoraamoja, myrioramoja, dioraamoja, taumatroopin, taikalyhdyn, myrioramakortteja ja varjoteatteria.

”Ohjasin tämän sadun ensimmäisen kerran harrastajateatteriyhdistys ’Theatrical Initiatives’ -ryhmälle (ensi-ilta 18. joulukuuta 1997). Suunnittelin myös lavastuksen. Tuolloin Vilnan ’Old Town Theatre’ -teatterin näyttelijä Dainius Vengelis esitti tämän yhden miehen marionettiesityksen ja loi sen pohjalta lopputyönsä suorittaessaan maisteriopintojaan Liettuan musiikki- ja teatteriakatemiassa vuonna 2009 (lavastaja Neringa Keršulytė). Palatessani tämän sadun pariin ’Lėlė’-teatterissa ammensin useita vuosisatoja sitten nukketeatterintekijöiden käyttämien näytelmällisten ja optisten muodonmuutosten kokoelmasta (mekaaninen teatteri, dioraama, myriorama, moiré, Jaakobin tikapuut, taikalyhty ja muita). Näitä esitysmuotoja pidetään nykyään osana elokuvan alkuhistorian vaiheita.” (ohjaaja R. Driežis)