Tyttö ja kivääri

Tämä on tarina Magdė-nimisestä tytöstä, jonka vanhemmat ja koko perhe karkotettiin Siperiaan toisen maailmansodan lopulla, kun venäläiset saapuivat saksalaisten vetäydyttyä. Opettajansa avulla tyttö muuttaa bunkkeriin ja ryhtyy itse partisaaniksi pelastaen useamman kuin yhden ihmisen hengen. Tarina perustuu tuon ajan todistajien ja vapaustaistelijoiden muistoihin, historialliseen aineistoon sekä entisen partisaanikuriirin kertomukseen tytöstä, joka asui jonkin aikaa partisaanien kanssa bunkkerissa. Näytelmä kertoo siis haavoittuvimmassa asemassa olevien – lasten – rohkeudesta kriisitilanteissa ja heidän selviytymisvaistostaan. Vaikeista henkilökohtaisista kokemuksista ja historiallisesta taustasta huolimatta tarina on lämmin ja nokkela. Yhdessä päivässä aikuiseksi kasvanut Magdė tunnustaa veistetylle Rūpintojėlis-hahmolle olevansa hirveä pelkuri. Silti hän hyväksyy rohkeasti uuden todellisuutensa ja tuntemattoman, vaikka ei tiedä, mitä partisaanit tai bunkkerit ovat. Rohkeushan ei tarkoita sitä, ettei pelkää. Se tarkoittaa pelon kohtaamista ja toimimista. Näytelmä on täynnä toimintaa, mutta säilyttää kirjan nokkelan kerronnan sävyn: Magdė ja hänen opettajansa, bunkkerin räjähdyksestä ainoina selviytyneet, kertovat muistamistaan tapahtumista. Yleisöstä tulee tarinan hahmoja, jotka auttavat kertomaan tämän mukaansatempaavan selviytymistarinan. ”Sekä säveltäjä että minä kasvoimme kuunnellen vanhempiemme kertomuksia partisaanivaareistamme ja -mummoistamme, joten aihe on minulle hyvin henkilökohtainen. Liettuasta on vaikea löytää perhettä, johon sota ei olisi jättänyt jälkeään karkotusten tai vastarintayritysten muodossa. Nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa nämä tarinat on kerrottava yhä uudelleen, sillä niiden kuunteleminen muistuttaa meitä siitä, että arvojamme kannattaa puolustaa paljon vahvempaakin vihollista vastaan – sillä tänään olemme vapaita”, näytelmän ohjaaja sanoo.