Tyttö kiväärin kanssa

Tämä on tarina Magdė-nimisestä tytöstä, jonka vanhemmat ja koko perhe karkotettiin Siperiaan toisen maailmansodan lopussa, kun venäläiset saapuivat saksalaisten vetäydyttyä. Opettajansa, joka on myös partisaani, avulla tyttö piiloutuu bunkkeriin ja ryhtyy itsekin partisaaniksi pelastaen useamman kuin yhden ihmisen hengen. Tarina perustuu tuon ajan silminnäkijöiden ja vapaustaistelijoiden muistoihin, historialliseen aineistoon sekä entisen partisaanikuriirin kertomukseen tytöstä, joka asui jonkin aikaa partisaanien kanssa bunkkerissa. Näytelmä kertoo siis kaikkein haavoittuvimpien – lasten – rohkeudesta kriisitilanteissa ja heidän selviytymisvaistostaan. Vaikeista henkilökohtaisista kokemuksistaan ja historiallisesta taustastaan huolimatta tarina on lämmin ja nokkela. Aikuisena Magdė tunnustaa puusta veistetylle Rūpintojėlis-hahmolle olevansa pelkuri. Silti hän, tietämättä mitä partisaanit tai bunkkerit ovat, suhtautuu rohkeasti uuteen todellisuuteensa ja tuntemattomaan. Rohkeushan ei tarkoita pelottomuutta. Se tarkoittaa pelon kohtaamista ja toimimista. Tapahtumarikas näytelmä säilyttää kirjan nokkelan sävyn, kun Magdė itse ja hänen opettajansa, bunkkerin tuhoutumisesta ainoina selviytyneet, kertovat muistamistaan tapahtumista. Yleisöstä tulee näytelmän hahmoja, jotka auttavat kertomaan tämän mukaansatempaavan selviytymistarinan. ”Sekä säveltäjä että minä kasvoimme kuunnellen vanhempiemme tarinoita partisaanisista isovanhemmistamme, joten aihe on hyvin henkilökohtainen. Kuvittelen, ettei Liettuassa ole yhtäkään perhettä, jota sota ei olisi koskettanut – karkotusten tai vastarinnan kautta. Nykymaailman tilanteessa näitä tarinoita on kerrottava yhä uudelleen, sillä niiden kuunteleminen muistuttaa meitä jälleen siitä, että arvojemme puolustaminen paljon vahvempaakin vihollista vastaan kannattaa, koska olemme tänään vapaita”, näytelmän ohjaaja sanoo.