Sumu

”Sumu” on unenomainen psykologinen draama, jossa todellisuus sulautuu muistin, fantasian ja taikuuden maailmoihin. Näytelmä kertoo nuoresta naisesta nimeltä Ema. Monien vuosien jälkeen Ema palaa käymään lapsuudenkodissaan, jossa hän muistaa olleensa onnellinen ja uskoneensa huomiseen. Mutta talossa on jo jonkin aikaa asunut perhe, jota hän ei tunne. Ema tutustuu heihin mukavissa merkeissä, ja he kutsuvat hänet sisään. Näin hän päätyy lapsuudenaikaiseen huoneeseensa...

Yritä kuvitella, että asut rakkaan perheesi kanssa kodikkaassa kodissa, ja eräänä päivänä asuntosi ovella ilmestyy vieras, joka mainitsee ohimennen, että asunto oli ennen hänen lapsuudenkotinsa. Kutsut ystävällisesti odottamattoman vieraasi sisään, eikä hän päätäkään lähteä. Mitä tekisit?

Kuvittele nyt, että myöhäisenä syysiltana, syvän yksinäisyyden vallassa, satut olemaan lapsuudenkotisi lähellä. Katsot ylös lapsuudenaikaisen huoneesi valaistuun ikkunaan, ja ennen kuin huomaatkaan, seisot entisen kotisi ovella… Tarvitset niin vähän: vain lyhyen keskustelun toisen ihmisen kanssa, hiljaisen kohtaamisen lapsuusmuistojesi kanssa, ajan kanssa, jolloin usko oli vielä elossa. Usko maailmaan, ihmisiin ja kiistatta valoisaan tulevaisuuteesi. Mutta tuo koti ei ole enää sinun, eivätkä siellä asuvat ihmiset halua sinua ympärilleen… Mitä tekisit?

Näytelmän tekijät kutsuvat yleisön katsomaan saman tarinan kahdesti, eri näkökulmista. Voiko jokaisella tarinalla olla kaksi, kolme tai kenties tuhat tai miljoona mahdollista tulkintaa? Käy ilmi, että ainakin sumun verhotessa tarinan se on todellakin mahdollista. Sumussa konfliktit ja dialogi muuttuvat yhä häilyvämmiksi, samalla kun hahmojen ja heitä ympäröivän maailman rajat hämärtyvät. Yleisö kutsutaan kollektiivisen alitajunnan universumiin — paikkaan, jossa ei ole ”minää” eikä ”sinää”, vaan ainoastaan ikuinen tietoisuuden kudos, joka ulottuu kaikkien henkilökohtaisten rajojen tuolle puolen. Se on paikka tai ehkä tila, jossa sanat menettävät merkityksensä ja jäljelle jää vain hiljaisuus: yhteys olemisen ja olemattomuuden välillä. Ainoa pysyvä asia on ”ei mitään”, joka tarjoaa vapauden ja ikuisuuden.

Voiko menneisyyteen palata? Voivatko menneisyys ja nykyhetki kohdata tuhoamatta toisiaan? Näihin kysymyksiin vastausten etsiminen innoitti näytelmien ”Bagadelnia” ja ”Pakeliui” tekijän A. Špilevojusia sukeltamaan teokseen ”Sumu”, jossa maailman näkeminen on paljon vaikeampaa kuin sen tunteminen.

Ensi-ilta: 15. ja 16. marraskuuta 2024
Julkaisut: Arvostelu: Rahoittanut: