Oopperarunoelma: Rastas – vihreä lintu

Bronius Kutavičius, Sigitas Geda

Oopperarunoelma RASTAS – VIHREÄ LINTU

Ohjaaja: Jonas Vaitkus
Musiikinjohtaja ja kapellimestari: tohtori Imantas Jonas Šimkus
Lavastaja: Arvydas Gudas
Pukusuunnittelija: Kristina Kruopienytė
Koreografi: Inga Fontez-Sakurako

Roolit ja esiintyjät:
Rastas – Arminas Skirvainis
Naislintu – Salomėja Petronytė
Papistoa, naisia ja miehiä – Panevėžysin musiikkiteatterin kuoro
Urkuosuus – Arsenijus Esaulkov
Panevėžysin musiikkiteatterin orkesteri, ylikapellimestari E. Pehk
Panevėžysin musiikkikoulun kansansoittimien yhtye

Kun ihminen palasi linnun luo, lintu lähti ihmisen luo.

Arvostettujen taiteilijoiden Bronius Kutavičiusin ja Sigitas Gedan luoma oopperarunoelma ”Rastas – vihreä lintu” tuo esiin sanojen hienovaraisen poeettisen voiman, luonnon ja rakkauden alkukantaisen voiman, musiikin kauneuden sekä kansallisen historian merkityksen. Ohjaaja Jonas Vaitkuksen tulkinnassa siipien metaforan, runoilijan lintumaisen sukunimen ja omaleimaisen persoonallisuuden muovaama Strazdeliksen (Antanas Strazdas-Drazdauskas), talonpoikien bardin, hahmo muuttuu Ihmislinnuksi. Monenlaisten ilmaisukeinojen, tanssin, kansanperinteen elementtien ja perinteisten virsien kautta esitys kertoo miehen ja naisen kohtaamisesta, hengen syvyyksistä, luonnon ja ihmisyyden välisistä rajoista sekä olemassaolon merkityksestä.

Syksyllä 2023 ”Rastas – vihreä lintu” herätettiin uudelleen henkiin Bronius Kutavičiusin kotikaupungissa Panevėžysin musiikkiteatterissa. Alkuperäisen esityksen tavoin sen ohjasi Jonas Vaitkus. Tällä kertaa oopperarunoelma esitetään livenä, ilman tallenteita. Musiikinjohtajana toimii Imantas Jonas Šimkus, nuoremman sukupolven lahjakas kapellimestari.

Sigitas Geda kirjoitti ensin runon ”Rastas” (1967). Säveltäjä Bronius Kutavičius loi myöhemmin epätavallisen oratorion, jota hän kutsui ”äänidraamaksi”, ja nimesi sen sittemmin oopperarunoelmaksi ”Rastas – vihreä lintu” (1980). Vuonna 1984 Jonas Vaitkus loi näiden teosten pohjalta unohtumattoman rituaalisen, pyhän näyttämöteoksen Kaunasin draamateatterissa. Esityksestä tehtiin elokuvaversio vuonna 1990.

Noiden vuosien ”Rastas” tuntui kutsuvan yleisön astumaan ”politiikasta” puhtaan taiteen piiriin ja uppoutumaan hienostuneeseen, kauniiden kuvien virtaan, jossa yhdistyvät liettualaisen kansantaiteen esteettiset periaatteet ja itämaisen perinteisen teatterin piirteet. Ohjaaja Jonas Vaitkuksen tulkinnassa siipien metaforan, runoilijan lintumaisen sukunimen ja omaleimaisen persoonallisuuden muovaama Strazdeliksen (Antanas Strazdas-Drazdauskas), talonpoikien bardin, hahmo muuttuu Ihmislinnuksi. Strazdasin omaleimainen persoona ja tuotanto ovat innoittaneet monia liettualaisia taiteilijoita luomaan merkittäviä teoksia. Musiikinystävät tuntevat myös Vytautas Kernagisin sävellyksen, joka perustuu Gedan samannimiseen runoon ”Rastas”.

Bronius Kutavičiusin tuotanto ulottuu laajaan kulttuuriseen kontekstiin: se tuo esiin vuosisatojen syvyyksiin hautautuneita kansojen historian ja esihistorian kerrostumia sekä antaa muodon myyttisen ja uskonnollisen tietoisuuden arkkityypeille. Hänen harmoniset, toisinaan monimutkaisesti rakennetut äänijärjestelmänsä ovat aina eloisia ja tunnevoimaisia. Kutavičiusin tuotanto murensi nykytaidemusiikkiin kohdistuneen epäluottamuksen ja yleisön vihamielisyyden esteitä. Säveltäjä hyödynsi vapaasti monenlaisia nykyaikaisia sävellystekniikoita, mutta hänen tyyliinsä vaikutti eniten omaleimaisten sutartinės-laulujen moniääninen, toistoon perustuva ääniosuuksien tekniikka. Sutartinės ovat Koillis-Liettuassa laajalti tunnettuja perinteisiä moniäänisiä lauluja. Tämä oli tietoinen ”käännös” pakanuuden puoleen, joka oli myös henkisesti lähellä Gedan tuotantoa. Geda uudisti liettualaista runoutta, kun taas Kutavičiusista tuli musiikin uudistumisen symboli. Heidän yhteisteoksensa ovat modernin liettualaisen taiteen kanonisia merkkipaaluja, ja ne synnyttivät uuden ilmiön: pakanallisen avantgardismin.

Hanketta rahoittaa Liettuan kulttuurineuvosto.