Kate Atwell: Big Data

Englannista kääntänyt Ignas BEITSAS

Maailmassa, jossa jokainen ottamamme askel voidaan tallentaa, säilyttää ja analysoida, onko meillä yhä oikeus tulla unohdetuiksi? Mistä olisimme valmiita luopumaan turvallisuuden, hallinnan ja teknologiasta vapautumisen vastineeksi?

Ohjaaja Augustas Gornatkevičius kutsuu meitä pohtimaan nykyajan versiota Faust-myytistä. Teoksen pohjana on brittiläisen näytelmäkirjailijan Kate Atwellin näytelmä ”Big Data”. Tässä versiossa sopimus paholaisen kanssa saa uuden muodon: joukkotiedotusvälineet, markkinat ja algoritmit korvaavat Mefistofeleen, ja ihmisistä tulee teknologian kuluttajien lisäksi sen raaka-ainetta, kun henkilötietoja kerätään, analysoidaan ja myydään yrityksille jatkuvasti.

Esityksen keskiössä on yksi monista perheistä: veli ja sisar, heidän kumppaninsa ja vanhempansa. Tuntematon M astuu hiljaisesti heidän elämäänsä ja muuttuu pian perheen ystäväksi ja uskottavaksi, jolle henkilöt voivat avautua ja jolta he voivat saada tukea ja ymmärrystä. Perhesuhteiden, erityisesti vanhempien ja lasten välisten suhteiden kautta näytelmä tuo esiin eri sukupolvien kokemuksia, heidän vaikeuksiaan viestiä keskenään sekä yrityksiään säilyttää läheisyys nopeasti muuttuvassa, digitaalisten trendien hallitsemassa todellisuudessa.

Teoksen keskiössä on myös oikeus tulla unohdetuksi: mahdollisuus päästää irti menneestä, säilyttää oma yksityinen tila ja olla joutumatta jatkuvasti digitaalisen jalanjälkensä määrittelemäksi.

”Big Data” kutsuu meitä arvioimaan uudelleen nykyihmisen suhdetta aikaan. Datan keruu ja algoritmien ennusteet tunkeutuvat yhä syvemmälle henkilökohtaiseen tilaan, ihmissuhteisiin ja muistoihin ja muuttavat elämän intiimeimmätkin kokemukset mitattavaksi ja havainnoitavaksi tiedoksi. Elämän kiihtyvä tahti syrjäyttää hiljaisuuden, rituaalit ja mahdollisuuden vain olla. Digitaalisessa maailmassa meidän on yhä vaikeampi kuunnella itseämme ja kokea aika loputtoman tapahtumaketjun sijasta merkityksellisenä läsnäolona toisen ihmisen kanssa. Voimmeko yhä pysähtyä, muistaa ja kokea hetken sen sijaan, että vain reagoisimme ulkoisten ärsykkeiden päättymättömään virtaan?