METAMORFOOSI. Franz Kafkan teosten pohjalta

”Voit tappaa ihmisen, mutta et voi pakottaa häntä muuttumaan joksikin toiseksi.” (Robert Antelme) Miten, milloin ja miksi lakkaamme näkemästä Toista ihmisenä? Franz Kafkan tuotannon ytimessä on aina erilaisia epäinhimillistämisen muotoja koskevaa tarkastelua. Kertomus Gregor Samsasta, joka muuttuu hyönteiseksi, herättää kysymyksiä myötätuntomme rajoista toista kohtaan: miten samaistuminen tapahtuu, miten Toinen rakennetaan ja pystymmekö hyväksymään Toisen osaksi ihmiskuntaa? Esitys pyrkii tarkastelemaan kahden toisistaan erillisen poliittisen mekanismin (laajassa merkityksessä) monimutkaista dialektista suhdetta: yhtäältä empaattista samaistumista ja toisaalta epäinhimillistämistä. Kafkan teosten merkitysten kirjo on rajaton, eivätkä ne taivu yksinkertaisiin ja yksiselitteisiin tulkintoihin. Esityksen tärkeimpänä tavoitteena on silti avata teosten eri kerroksia ja käydä vuoropuhelua sen todellisuuden kanssa, jossa elämme. Ensimmäinen maailmansota alkoi 28. heinäkuuta 1914, ja vain muutamaa päivää myöhemmin F. Kafka alkoi kirjoittaa kenties kuuluisinta romaaniaan Oikeusjuttu (joka jäi keskeneräiseksi ja julkaistiin ilman kirjailijan lupaa vasta hänen kuolemansa jälkeen). Vaikka nämä kaksi tapahtumaa eivät liittyneet toisiinsa syy-seuraussuhteessa, sodan kokemus näkyy tässä teoksessa ja kirjailijan muissakin töissä. Kafkan tuotannon tutkijat katsovat, että Oikeusjutussa hän ennakoi totalitaariset ideologiat, jotka pian peittäisivät alleen Euroopan, ja ennusti myös tuon sodan luonteen. Kun Venäjä aloitti sotansa Ukrainaa vastaan 24. helmikuuta, alettiin puhua siitä, että sota käynnistää Euroopan historiassa uuden vaiheen ja luo uuden maailmanjärjestyksen. Ehkä siis me eurooppalaiset 2020-luvun kolmannella vuosikymmenellä koemme Kafkan tavoin – hän eli ensimmäisen maailmansodan aikana – aikakauden murroksen, jonka jälkeen maailmassa vallitsee uusi järjestys. Franz Kafka (1883–1924) oli arvostettu itävaltalainen, saksaksi kirjoittanut proosakirjailija. Häntä pidetään yhtenä 1900-luvun omaleimaisimmista ja vaikutusvaltaisimmista kirjailijoista, modernismin uranuurtajana ja surrealistien näkemyksen mukaan yhtenä sen edelläkävijöistä. Juutalaiseen perheeseen syntynyt Kafka opiskeli kemiaa ja saksalaista filologiaa, mutta päätyi sitten opiskelemaan lakia ilahduttaakseen dominoivaa isäänsä, joka piti hänen kirjallisia tavoitteitaan turhina haavekuvina. Hän työskenteli lähes koko elämänsä Prahan Työläisten tapaturmavakuutuslaitoksessa ja uppoutui vapaa-ajallaan kirjallisuuteen, pois vihaamastaan byrokraattisesta työstä. Hän koki jatkuvasti olevansa ristiriidassa sosiaalisen elämänsä ja luovan kutsumuksensa välillä ja kärsi siitä suuresti. Hän oli erittäin ankara omia töitään kohtaan, ja huomattava osa niistä julkaistiin ilman hänen suostumustaan vasta hänen kuolemansa jälkeen. F. Kafkan arvoituksellinen ja monimerkityksinen proosa kutsuu monenlaisiin, usein täysin vastakkaisiinkin tulkintoihin. Hänen teoksensa avautuvat oudossa ja vaikeasti selitettävässä maailmassa, joka on täynnä uhkaa ja pelkoa ja jota leimaavat epävakaus, yksinäisyys, uupumus ja tulevaisuuden pelko. Oliver Frljić (s. 1976) on yksi Euroopan merkittävimmistä teatterintekijöistä: ohjaaja, näyttelijä ja kirjailija, jota kriitikot kutsuvat usein ”teatterin provokaattoriksi”. Näyttämöllä hän