Asioita, joita en uskaltanut sanoa – ja nyt on liian myöhäistä

Vuonna 2010 japanilaisesta Ōtsuchin kaupungista kotoisin oleva Itaru Sasaki sai tietää, että hänen rakas serkkunsa sairasti parantumatonta tautia ja hänellä oli enää kolme kuukautta elinaikaa. Serkkunsa kuoleman jälkeen Sasaki asetti puutarhaansa vanhan puhelinkopin, jotta hän voisi puhua edesmenneelle joka päivä ja antaa tuulen kuljettaa sanansa mukanaan. Vuonna 2011 tsunami iski Ōtsuchin alueelle ja surmasi 10 prosenttia kaupungin asukkaista. Vähitellen ihmiset saivat kuulla puhelinkopista ja alkoivat käydä Itaru Sasakin puutarhassa soittamassa edesmenneille läheisilleen. 1. maaliskuuta 2022 alkaen vanha yleisöpuhelin, samanlainen kuin Japanin ”tuulipuhelin”, asennettiin Liettuan kansallisen ooppera- ja balettiteatterin ulkopuolelle. Ihmisiä kutsuttiin poikkeamaan paikalla ja ”soittamaan” niille, joille he eivät olleet ehtineet sanoa haluamaansa ennen kuin oli liian myöhäistä. Yli kuuden kuukauden aikana puhelimen luuri nostettiin noin 4 000 kertaa. Kaikkien aitojen tarinoiden äänitallenteista tuli oopperan libretton pohja.

Yleisöpuhelinooppera ”Asioita, joita en uskaltanut sanoa – ja nyt on liian myöhäistä” on hellä, hienovarainen, valoisa ja toiveikas tarina surevasta ihmisestä. Samalla se on selkeä poikkileikkaus niistä maantieteellisistä alueista, joita suru avaa, sekä matka kohtaamiseen, sovintoon ja maailman kokemiseen kokonaisuutena.

Teoksen tekijät:

Yleisöpuhelinooppera on runo ihmisen katoavaisuudesta. Näyttämöllä syntyy hienovaraisia, inhimillisiä ja toisinaan humoristisia kuvia tästä maailmasta ja tuonpuoleisesta: hahmot ja esineet ilmestyvät ja katoavat puolihämärässä. Kaikki menee ohi – ihmiset, aika, paikat, asiat, tapahtumat.

Ohjaaja ja dramaturgi Kamilė Gudmonaitė

Suhteeni teokseen – tai oikeastaan yleisöpuhelimeen jätettyihin ohikulkijoiden ”puheluiden” tallenteisiin – on muuttunut jatkuvasti. Pitkän luomisprosessin jokaisessa vaiheessa löysin uuden tavan tarkastella sitä, mitä kukin oli puhelinkopissa sanonut. Aluksi kuuntelin sivusta näitä hyvin avoimia tunnustuksia; nyt tarkastelen niitä uudelleen asettumalla soittajien tai heidän puheluidensa vastaanottajien asemaan. Tämä ooppera asetti eteemme huomattavia haasteita: miten voimme luoda jokaisen sisäisen äänimaiseman, ja miten tuoda näyttämölle puheluiden usein syvästi herkän ja hienovaraisen sisällön – olemisen pyhyyden? Tässä musiikista ja äänestä tulee näkymätön välittäjä, energia, joka virtaa ja kertoo siitä, mitä emme uskaltaneet sanoa ja mitä on nyt liian myöhäistä sanoa.

Säveltäjä Dominykas Digimas

Teoksen lavastus on välitila, kuin sisäisen maailman heijastus – kohtaaminen, jossa voi aistia suhteen tuonpuoleiseen. Tapahtumat sijoittuvat siirtymätilaan, joka tuo esiin liminaaliset tilat ja jossa arkielämä kietoutuu katoavaisuuteen ja epävarmuuteen. Teoksen visuaalinen tunnelma on omistettu elämälle ja kuolemalle, läheisyydelle ja kaipaukselle.

Lavastaja ja videoprojisoinnin konseptin tekijä Barbora Šulniūtė

Tuotannon tuottajat: Yhteistyökumppanit: Tuotantoa rahoittavat: Liettuan tasavallan kulttuuriministeriö, Liettuan kulttuurineuvosto, Vilnan kaupungin kunta.

Teoksen kehittäminen alkoi vuonna 2021 LNOBT:n ja Operomanijan yhteisen ”Opera Genome” -hankkeen yhteydessä.