Alice Birch: Itsemurhan anatomia

Näytelmä ”Itsemurhan anatomia” punoo yhteen saman perheen kolmen naissukupolven tarinat. Se tarkastelee isoäidin, tyttären ja tyttärentyttären elämää ja kohtaloita sekä jäljittää naisten elämässä määrittäviä, arkkityyppisiä ja ainutlaatuisia tapahtumia. Näytelmän teemoja ovat perheen perustaminen ja romanttiset suhteet, sukupolvelta toiselle toistuvat toimintamallit ja ihmissuhteiden mekanismit, menetys, yhteiskunnan naisiin kohdistamat odotukset, itsemurhan anatomia ja synnin analyysi.

”Siitä lähtien, kun sain tietää, että naisella on jo syntyessään kaikki munasolut, jotka muodostuvat hänen ollessaan vielä kohdussa, olen alkanut ajatella sukupolvia paljon ruumiillisemmasta näkökulmasta. Tämä kysymys tuntuu minusta juuri nyt hyvin ajankohtaiselta: isoäitiemme kokemukset elävät meissä geneettisesti; heidän kokemansa historialliset traumat ja heidän tapansa reagoida niihin elävät yhä. Sitten mietin: millaisia arpia minun sukupolveni kantaa, ja millaisia poliittisia ja historiallisia jälkiä koodautuu lapsiin, jotka elävät sadan vuoden päästä?” pohtii ohjaaja Uršulė Bartoševičiūtė, joka tuo ensimmäisen ohjauksensa Liettuan kansalliseen draamateatteriin.

Karolina elää perinteisessä avioliitossa. Kliinisen masennuksen puhjettua hän päättää riistää hengen itseltään. Hänen tyttärensä Ana yrittää paeta vanhempiensa suhdetta ja elämäntapoja liittymällä kommuuniin, jossa hän pohtii uudelleen yhteisöelämän periaatteita ja ajautuu huumeriippuvuuteen. Synnytettyään tyttärensä Bonan Ana päätyy itsekin liian varhain itsemurhaan. Bona puolestaan yrittää katkaista sukupolvien yli ulottuvan itsemurhan trauman ja murtaa tällaisten valintojen ketjun. Hänestä tulee lääkäri, ja toisin kuin äitinsä hän valitsee rationaalisen tavan järjestää ja ymmärtää perhehistoriansa taakkaa: hän etsii vastauksia lääketieteestä ja tieteestä. Hän päättää myydä perheen kodin ja steriloida itsensä. Vaikka Bona on lesbo eikä voi saada kumppaninsa kanssa biologisia lapsia, hän haluaa sulkea pois kaikki mahdollisuudet jatkaa sukulinjaa ja välittää jälkeläisille sitä, minkä hän itse peri äidiltään ja isoäidiltään.

Näytelmässä Karolina, Ana ja Bona kuvataan suunnilleen samanikäisinä: he ovat kaikki parikymppisten lopulla tai kolmekymppisten alussa olevia nuoria naisia, ja heidän tarinansa kerrotaan yleisölle samanaikaisesti. Eri aikatasot auttavat näkemään yhden perheen elämän satunnaisten tekojen ja reaktioiden yhdistelmän sijaan sukupolvet ylittävänä tapahtumaketjuna.

Näytelmän kirjoittaja, brittiläinen näytelmä- ja käsikirjoittaja Alice Birch lähestyy itsemurhaa anatomisesti, kuten teoksen nimikin vihjaa: hän ei tuomitse, arvioi eikä puolustele naisten tekoja, vaan tavoittelee kerronnassaan tietynlaista objektiivisuutta. Birch kertoo kirjoittaneensa teoksen pikemminkin partituuriksi kuin näytelmäksi, jotta työryhmä ja yleisö voisivat lähestyä juonta kuin salapoliisikertomusta: huomata ja kirjata muistiin vähemmän ilmeiset symbolit, merkit ja jäljet, jotka seuraavat tätä perhettä, ja siten löytää, mitä meistä jokainen toistaa ajattelematta, mitä ottaa vanhemmiltaan ja mitä kantaa sukupolvelta toiselle. Alice Birchin teoksia verrataan usein kiistanalaisen brittiläisen näytelmäkirjailijan Sarah Kanen tuotantoon; heitä yhdistää samankaltainen suhde nykyajan eksistentialismiin, ja usein