Juan Pablo Troncoso: Halut

Espanjasta kääntänyt Agnė PULOKAITĖ.

Ohjaaja, näyttelijä, näyttelijäntyön opettaja ja ”La Re-sentidan” perustaja, chileläinen Marco Layera tekee ensimmäisen tuotantonsa Liettuassa. Hänen teoksiaan esitetään maailman arvostetuimmilla kansainvälisillä teatterifestivaaleilla, kuten Avignonissa. Teatro Municipal de Las Condesin nuorten teatterin festivaalilla Marco Layera palkittiin parhaasta näytelmästä. Hän on saanut myös Chilen yliopiston Eugenio Guzmán -palkinnon, ja hänet on ollut ehdolla Chilen kansallisen taiteen Premio Altazor -palkinnon saajaksi.

Tuotanto perustuu chileläisen kollegan Juan Pablo Troncoson näytelmään ja ammentaa Tennessee Williamsin ”Viettelyksen vaunusta”. Sen keskiössä on Blanche (näyttelijä Vitalija Mockevičiūtė), joka palaa epäonnistuneen elämänvaiheen jälkeen yhteen Euroopan suurista pääkaupungeista sietämättömän helteiseen Liettuaan. Hän palaa vastahakoisesti Berliinistä ja peittelee taiteellista epäonnistumistaan. Hänen edistykselliset ajatuksensa törmäävät kotikaupungin pysähtyneeseen konservatiiviseen ilmapiiriin, jota edustaa hänen rakas sisarensa (näyttelijä Dalia Michelevičiūtė). Sisar on hiljattain mennyt naimisiin miehen kanssa, joka asuu hänen kanssaan hoivakodissa (näyttelijä Algirdas Gradauskas).

Sankarittaren pyrkimys tulla kuuluisaksi taiteilijaksi on kariutunut. Hän on jälleen Itä-Euroopassa, ei Länsi-Euroopassa; aika painaa häntä, ikääntyvä keho ärsyttää häntä ja hän tuntee olevansa ei-toivottu. Samaan aikaan hänen tyttärensä (näyttelijä Augustė Ona Šimulynaitė) vasta alkaa hahmotella unelmiaan: hän haluaa tulla kuuluisaksi stand up -koomikoksi. Nuori nainen vitsailee perheestään ja äidistään sekä piikittelee Liettuaa vielä idempänä sijaitsevia maita.

Tämän ironisen tuotannon tapahtumat sijoittuvat helteen tukahduttamaan hoivakotiin. Täällä henkilöt kohtaavat fyysisen rappeutumisen ja yksinäisyyden lisäksi halunsa, fantasioinsa ja harhaluulonsa. Puhe hiljattain kuolleesta hoitotyöntekijästä kertoo hoivatyön ankarasta ja vaikeasta todellisuudesta. Helleaalto on enemmän kuin sääilmiö: se on tunnetila, yhteiskunnallinen oire ja sietämätön jännite. Kehot kuumenevat, muistot leimahtavat ja salaisuudet alkavat haihtua. Tuulettimet pyörivät tuskin lainkaan, ja hiki valuu hiljaa kasvoja pitkin.

Tuotanto on ajoittain tuskallinen, ajoittain koominen pohdinta lupauksista, jotka eivät koskaan toteutuneet. Se tarkastelee perhesiteitä, nykyajan pakkomiellettä nuoruuteen ja uutuuteen, hoivaamisen vaikeuksia ja hylätyksi tulemista. Teos kertoo kehoista, joita nykymaailma on oppinut kuluttamaan ja unohtamaan. Länsi- ja Itä-Eurooppa kuvataan tässä uupuneen maailman jäänteinä – raunioina, joista ei kasva mitään uutta.