Karolis Kaupinis: Liettualaiset muistokirjoitukset. Yhden esityksen tarina

”Liettualaiset muistokirjoitukset. Yhden esityksen tarina” seuraa teatterintekijöiden ryhmää, joka yrittää luoda uudelleen legendaarisen esityksen ja palauttaa samalla elämäänsä ja nykyteatteriin kokonaisuuden tunteen. Työ on kuitenkin vaikeaa: näyttelijät kamppailevat rakkauden ja henkilökohtaisen täyttymyksen kanssa, ikääntyvä ohjaaja tavoittelee hiipuvaa loistoaan, eivätkä he pysty sen paremmin lavalla kuin kulisseissakaan pitämään menestyksen ja onnellisuuden hetkiä käsissään sekuntia kauempaa. Niiden uudelleenluominen tai uusien hetkien synnyttäminen ei auta. Toivo siitä, että ikuisen onnen voisi saavuttaa väliaikaisessa maailmassa, vangitsee taiteilijat vähitellen helvetiksi muuttuvaan teatteriin – esitykseen, joka on ikuisesti väliaikainen.

Vuonna 2024 elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Karolis Kaupinis voitti kilpailun eurooppalaisille näytelmäkirjailijoille suunnattuun residenssiohjelmaan, jonka järjestivät Liettuan kansallinen draamateatteri ja sen yhteistyökumppanit: Espanjan kansallisteatteri Madridissa, Gorki-teatteri Berliinissä, Kuninkaallinen flaaminkielinen teatteri Brysselissä sekä Zagrebin nuorisoteatteri. Hänen näytelmänsä sai paljon myönteisiä arvioita ”Versmė”-näytelmäkirjoitusfestivaalilla, ja hänet kutsuttiin tekemään tuotanto LNDT:n päänäyttämölle.

”Teatterissa minua kiinnostaa eniten pyrkimys koskettaa ikuisuutta, sillä tämä taidemuoto on luonteeltaan kaikkein katoavaisin. Se on ihmisen perustavanlaatuinen halu – päästä yli väliaikaisesta itsestämme. Kaiken ohimenevyys on nyt minua määrittävä tunne. Aistin, ettei se ole vain minun tunteeni. Minusta tuntuu, että katoamisen pelko – nimenomaan kollektiivisen katoamisen, ei vain yksilön kuoleman – viipyy monien alitajunnassa, kun Venäjän hallinto toistaa jatkuvasti uhkauksiaan siitä, että ennemmin tai myöhemmin kohtaamme sen, mitä ukrainalaiset kokevat nyt. Missä tästä katoavaisuuden tunteesta kannattaisi puhua, ellei väliaikaisessa teatterissa?” ohjaaja Karolis Kaupinis sanoo teoksen ajankohtaisuudesta.

Esityksessä käytetään runsaasti arkistovideotallenteita liettualaisen teatterin legendoista. Ohjaajan mukaan ”Liettualaiset muistokirjoitukset. Yhden esityksen tarina” -teoksen keskeinen ajatus on, että nykyajan epävakaina aikoina pysyvää toivoa voi syntyä vain uskomuksesta, ettei kaikki pääty tähän ja nyt. Tuonpuoleisen ikuisuus hyvittää tämän maailman katoavaisuuden.

”Tämä on ajatus, jonka maallistuneet ihmiset ovat jo karkottaneet mielestään – ja juuri siksi heidän on niin vaikea hyväksyä oma katoavaisuutensa. Nykyhetkessä meidän on kuitenkin väistämättä palattava tähän ajatukseen, jos emme halua menettää elämisen merkitystä. Tällä esityksellä haluamme luoda yleisölle yhteenkuuluvuuden tunteen kokoamalla ihmiset yhteen sekä synnyttää toivoa ja merkitystä aikana, jolloin politiikka ei niitä tarjoa”, Karolis Kaupinis sanoo.

Esityksessä käytetään LRT:n, ”Lietuvos rytas” -lehden ja TV3:n, Lrytas.lt:n, Šiauliain draamateatterin sekä Karolis Kaupinisin arkistomateriaalia. Esityksessä kuullaan katkelmia seuraavista musiikkiteoksista: Giedrė — ”Tą naktį grojo Tomas Boo”; Antanas Jasenkon sävellys Oskaras Koršunovasin ohjaamasta esityksestä ”Romeon ja Julian ihmeellinen ja surullinen tarina”; Claude VonStroke — ”Who's Afraid of Detroit”; The Sweet Enoughs — ”Dream Puppy”; Eleni Karaindrou — ”Ulysses' Gaze”; Henry Mancini.