Juan Pablo Troncoso: Halut

Espanjasta kääntänyt Agnė PULOKAITĖ. Chileläinen ohjaaja, näyttelijä, näyttelijäntyön opettaja ja ”La Re-sentida” -ryhmän perustaja Marco Layera tekee ensimmäisen tuotantonsa Liettuassa. Hänen teoksiaan on esitetty arvostetuimmilla kansainvälisillä teatterifestivaaleilla, muun muassa Avignonissa. Teatro Municipal de Las Condesin nuorten teatterifestivaalilla Marco Layera palkittiin parhaasta näytelmästä. Hän on saanut myös Chilen yliopiston Eugenio Guzmán -palkinnon, ja hänet on ehdolla chileläisen Premio Altazor a los Artes Nacionales -palkinnon saajaksi.

Esitys perustuu hänen maanmiehensä Juan Pablo Troncoson näytelmään ja ammentaa Tennessee Williamsin ”Viettelyksen vaunusta”. Se seuraa Blanchea (näyttelijä Vitalija Mockevičiūtė), joka palaa epäonnistuneen elämänvaiheen jälkeen yhdestä Euroopan suurista pääkaupungeista sietämättömän tukahduttavaan Liettuaan. Hän palaa vastahakoisesti Berliinistä ja salaa taiteellisen epäonnistumisensa. Hänen edistykselliset ajatuksensa törmäävät kotikaupungin pysähtyneeseen konservatiiviseen ilmapiiriin, jota edustaa hänen rakas sisarensa (näyttelijä Dalia Michelevičiūtė). Sisar on vastikään mennyt naimisiin miehen kanssa, joka asuu hänen kanssaan hoivakodissa (näyttelijä Algirdas Gradauskas).

Päähenkilön kunnianhimoiset haaveet kuuluisaksi taiteilijaksi tulemisesta eivät ole toteutuneet. Hän on jälleen Itä-Euroopassa, ei Länsi-Euroopassa; aika painaa häntä, ja häntä ärsyttävät vanheneva kehonsa ja tunne siitä, ettei häntä haluta. Hänen tyttärensä (näyttelijä Augustė Ona Šimulynaitė) puolestaan vasta muovaa omia haaveitaan: hän haluaa tulla tunnetuksi stand up -koomikoksi. Nuori nainen vitsailee perheestään ja äidistään sekä pilkkaa maita, jotka sijaitsevat vielä Liettuaa idempänä.

Ironian täyttämän esityksen tapahtumat sijoittuvat helteen tukahduttamaan hoivakotiin. Siellä henkilöt kohtaavat fyysisen rappeutumisen ja yksinäisyyden lisäksi halun, mielikuvituksen ja hourailun; puhe hiljattain kuolleesta hoitotyöntekijästä kertoo hoivatyön karusta ja vaikeasta todellisuudesta. Helleaalto on muutakin kuin sääilmiö: se on tunnetila, yhteiskunnallinen oire ja sietämätön jännite. Kehot kuumenevat, muistot leimahtavat ja salaisuudet alkavat haihtua. Tuulettimet pyörivät hädin tuskin, ja hiki valuu hiljaa kasvoja pitkin.

Esitys on paikoin tuskallinen, paikoin koominen pohdinta täyttymättä jääneistä lupauksista sekä tarkastelu perhesiteistä, nykyajan pakkomielteestä nuoruuteen ja uutuuteen, hoivaamisen vaikeuksista ja hylätyksi tulemisesta. Se kertoo kehoista, joita nykymaailma on oppinut kuluttamaan ja unohtamaan. Länsi- ja Itä-Eurooppa kuvataan tässä uupuneen maailman jäänteiksi – raunioiksi, joista ei kasva mitään uutta.