Platon. Dialogit

Näytelmässä käytetään muinaiskreikasta käännettyjä teoksia: Platonin Pidot ja Sokrateen puolustuspuhe (kääntänyt Merkelis Račkauskas), Valtio (kääntänyt Jonas Dumčius) ja Gorgias (kääntänyt Tatjana Aleknienė) sekä katkelmia Ksenofonin teoksesta Sokrateen muistoja (kääntänyt Vanda Kazanskienė) ja Aristofaneen Sammakoista (kääntänyt Antanas Dambrauskas).

Nuoren ohjaajan Motiejus Ivanauskasin teos perustuu hänen opettajansa Sokrateen ajatuksiin ja keskusteluihin sellaisina kuin Platon on ne tallentanut. Liettuan musiikki- ja teatteriakatemiasta hiljattain näyttelijäksi valmistunut Motiejus Ivanauskas sanoo: ”Monet asiat osoittavat, että ’kultainen keskitie’ on usein tärkeä elämässä – toisin sanoen tasapaino kahden vastakkaisen navan välillä. Tämä pätee niin psykologiaan ja politiikkaan kuin uuden teoksen rakenteeseenkin. ’Dialogeissa’ huomion herättää se, että Sokrateen opetukset näyttävät kehottavan meitä selvästi tavoittelemaan ’ikuisia arvoja ja hyveitä’ – viisauden, kohtuuden ja tahdonvoiman vaalimista – mutta samalla aistimme antiikin Kreikan ’vapaan’ ilmapiirin ja Sokrateen ironisen suhtautumisen itseensä, keskustelukumppaneihinsa ja esittämiinsä pohdintoihin. Tämä saa meidät heti myönteiselle mielelle, sillä Sokrates ei pidä itseään kaikkitietävänä; hän vain nostaa esiin tiettyjä kysymyksiä, jotka sitten selkiytyvät kaikille.”

”Dialogien” päähenkilöä Sokratesta esittää Vytautas Anužis. Sokrates sanoi aikalaisilleen suoraan, mitä ajatteli heistä ja heidän teoistaan, ja perusteli ajatuksensa vankoin argumentein. Usein keskustelukumppanit turhautuivat huomatessaan, etteivät enää pystyneet väittämään vastaan. Motiejus Ivanauskas ei kuitenkaan halua luoda opettavaista teosta eikä käyttää Sokrateen viisautta totuuden mittapuuna (Sokrates itse olisi luultavasti ollut tästä eri mieltä, sillä hän sanoi useammin kuin kerran: ”Tiedän, etten tiedä mitään”). Hänen mielestään kiinnostavampaa on antaa kohtausten vain ”ajautua” yleisön keskuudessa ja jättää katsojille vapaus nauraa, olla eri mieltä tai ehkä olla samaa mieltä.

”Dialogien” muoto sopii erityisen hyvin teatteriin. Kuten hyvin tiedetään, Sokrates esitti ihmisten kanssa keskustellessaan täsmällisiä kysymyksiä, jotka saivat keskustelukumppanin näkemään selvästi, että hän oli ristiriidassa itsensä kanssa, ja myöntämään olleensa väärässä. Näiden dialogien hieman arkaainen tyyli saattaa kuulostaa eksoottiselta, mutta se tarjoaa mahdollisuuden havaita – ja havaittuaan myös korostaa – Sokrateen keskustelujen koomista puolta.

Teos osallistuu Liettuan tasavallan kulttuuriministeriön kulttuuripassi-ohjelmaan.