Alice Birch: Itsemurhan anatomia

Näytelmä ”Itsemurhan anatomia” punoo yhteen yhden perheen naisten kolmen sukupolven tarinat. Se tarkastelee isoäidin, tyttären ja tyttärentyttären elämää ja kohtaloita sekä kuvaa naisen elämän käänteentekeviä, arkkityyppisiä ja ainutlaatuisia tapahtumia. Sen teemoja ovat perheen ja romanttisten suhteiden muodostuminen, sukupolvesta toiseen toistuvat toimintamallit ja ihmissuhteiden mekanismit, menetys, naisille asetetut yhteiskunnalliset odotukset, itsemurhan anatomia ja synnin analyysi.

”Siitä lähtien, kun sain tietää, että naisella on syntyessään kaikki munasolut, jotka muodostuvat jo kohdussa, olen alkanut ymmärtää sukupolvien kysymystä paljon fyysisemmin. Se on tullut minulle hyvin ajankohtaiseksi: isoäitiemme kokemukset elävät meissä geneettisesti; heidän kokemansa historialliset traumat ja heidän tapansa reagoida niihin elävät yhä. Sitten huomaan pohtivani: millaisia arpia minun sukupolveni kantaa, ja millaisia poliittisia ja historiallisia jälkiä koodautuu sadan vuoden päästä elävissä lapsissa?” pohtii ohjaaja Uršulė Bartoševičiūtė, joka esittelee ensimmäisen ohjauksensa Liettuan kansallisessa draamateatterissa.

Karolina on perinteisessä avioliitossa elävä nainen, joka päättää tehdä itsemurhan sairastuttuaan kliiniseen masennukseen. Hänen tyttärensä Ana yrittää paeta vanhempiensa parisuhdetta ja elämäntapoja vetäytymällä kommuuniin, jossa hän arvioi uudelleen yhteisöelämän periaatteita ja ajautuu huumeriippuvuuteen. Synnytettyään tyttären, Bonan, Ana päätyy myös liian nuorena itsemurhaan. Bona puolestaan yrittää pysäyttää itsemurhiin liittyvän ylisukupolvisen trauman ja katkaista tällaisten valintojen ketjun. Hänestä tulee lääkäri, ja toisin kuin äitinsä hän valitsee rationaalisen tavan jäsentää ja ymmärtää sukunsa historian painolastia: hän etsii vastauksia lääketieteestä ja tieteestä. Hän päättää myydä perheen kodin ja steriloituttaa itsensä. Vaikka Bona on lesbo eikä voi saada kumppaninsa kanssa biologisia lapsia, hän haluaa poistaa kaiken mahdollisuuden jatkaa sukulinjaa ja siirtää jälkeläisille sen, minkä hän itse peri äidiltään ja isoäidiltään.

Näytelmässä Karolina, Ana ja Bona kuvataan suunnilleen saman ikäisinä: he ovat kaikki nuoria, hieman yli kolmekymppisiä naisia, ja heidän tarinansa kerrotaan yleisölle samanaikaisesti. Eri aikatasot antavat mahdollisuuden nähdä yhden perheen elämän sattumanvaraisten tekojen ja reaktioiden yhdistelmän sijasta ylisukupolvisena tapahtumien ketjuna.

Näytelmän kirjoittaja, brittiläinen näytelmäkirjailija ja käsikirjoittaja Alice Birch, lähestyy itsemurhaa anatomisesti, kuten jo teoksen nimi antaa ymmärtää: hän ei tuomitse, arvioi eikä oikeuta naisten tekoja, vaan pyrkii tiettyyn objektiivisuuteen kerronnassaan. Birch kertoo kirjoittaneensa teoksen pikemminkin partituuriksi kuin näytelmäksi, jotta työryhmä ja yleisö voisivat tarkastella juonta kuin etsivät: huomata ja kirjata muistiin vähemmän ilmeisiä symboleja, merkkejä ja jälkiä, jotka liittyvät tähän perheeseen, ja siten havaita, mitä meistä kukin toistaa ajattelematta, omaksuu vanhemmiltaan ja kantaa sukupolvelta toiselle. Alice Birchin teoksia verrataan usein kiistanalaisen brittiläisen näytelmäkirjailijan Sarah Kanen näytelmiin; niitä yhdistää samankaltainen suhde nykyeksistentialismiin, usein