Kolme sisarta

Kolme sisarta
Komedia

Ohjaaja, lavastaja ja musiikin suunnittelija: Ingomar Vihmar
Kirjailija: Anton Tšehov
Suomentaja: Otto Samma
Pukusuunnittelija: Jaanus Vahtra
Valosuunnittelija: Iiris Purge

Näyttämöllä: Carmen Mikiver, Kleer Maibaum, Kadri Rämmeld, Kati Ong, Carita Vaikjärv, Priit Loog, Jaan Rekkor, Andrus Vaarik, Märt Avandi, Karl-Andreas Kalmet, Enn Keerd, Ingomar Vihmar

Kun kuuluisa kirjailija Tšehov osallistui uuden näytelmänsä ”Kolme sisarta” ensimmäiseen lukuharjoitukseen vuonna 1900, hän ei jaksanut olla siellä kovin pitkään. Kun kuuluisa teatterimies Stanislavski lähti harjoituksen jälkeen etsimään Tšehovia, tämä oli kamalalla tuulella, surullinen ja vihainen. Hän luuli kirjoittaneensa iloisen komedian, mutta lukuharjoituksessa kaikki pitivät sitä draamana ja itkivät sitä kuunnellessaan. Tšehovin mielestä näytelmä oli siis ymmärretty väärin ja epäonnistunut.

Jokin on siis ollut pielessä tämän kuuluisan näytelmän kanssa aivan ensimmäisestä harjoituksesta lähtien. Ja silti ”Kolme sisarta” on kuuluisan kirjailijansa kuuluisin ja useimmin esitetty näytelmä, jonka sadat kuuluisat teatterimiehet ja -naiset ovat ohjanneet ja esittäneet. Jopa kuuluisat robotit. Ja ihmiset keskustelevat yhä alati siitä, mistä tämä kuuluisa näytelmä kertoo.

”Rykmentti tulee ja rykmentti menee” on kuuluisan teatterimiehen kuuluisa sanonta, jota siteerataan usein täällä Virossa, kun puhutaan tämän kuuluisan näytelmän päätapahtumasta.

Nyt kuuluisa ohjaaja Vihmar aikoo ohjata tämän kuuluisan näytelmän. Itse asiassa useammin kuin kerran, sillä keväällä hän ohjaa sen myös Tartossa. Tässä hänen ajatuksiaan näytelmästä:

”’Kolme sisarta’ kertoo kolmesta sisaresta ja yhdestä veljestä, jotka asuvat jossain Venäjän keskellä, keskellä ei-mitään. Heidän vanhempansa ovat kuolleet, eikä heitä erityisemmin huvita tehdä mitään. He elävät kuin jonkinlaisessa sotilasyksikössä tai jotain sinne päin. Yksi sisarista on jopa naimisissa jonkun vanhan ääliön kanssa, joka jatkuvasti ahdistelee häntä ja jostain syystä kehuu häntä. Veli on rakastunut ja menee näytelmän aikana naimisiin, mutta avioliitosta ei tule onnellista. Sisarukset huokailevat ja haikailevat jatkuvasti Moskovaan, koska asuivat siellä kauan sitten, vaikka eivät oikeastaan muista siitä mitään. Jostain syystä he eivät kuitenkaan palaa sinne, vaan jatkavat valittamista. Sitten on Vershinin, jolla on vaimo, lapsia ja kaikkea sellaista, mutta jostain syystä hän alkaa pyöriä naimisissa olevan sisaren ympärillä. Ja sitten nuoremman sisaren takia joku mies saa lopussa surmansa. Aseella. Siinä se tarina.”

Ja silti hän jostain syystä ohjaa tämän näytelmän. Eikä hän luultavasti jää viimeiseksi.