Minne menen, kun ei ole enää minnekään mennä?

Esityksellinen tutkimus pakokeinosta ja tarpeesta paeta – sekä rehellinen katsaus siihen, mistä tämä tarve alkaa. Teos kertoo ihmisistä, jotka tuntevat itsensä eristyneiksi ja vieraantuneiksi arjessaan. He kaipaavat muutosta, mutta eivät tiedä, mistä aloittaa. He haaveilevat pakenevansa paikkaan, jossa heidän ei tarvitse ottaa kantaa kaikkeen samanaikaisesti – paikkaan, jonne huolet ja säännöt eivät voi seurata. Kun maailman melu käy sietämättömäksi, mieleen nousee näky Tunnel-nimisestä tilasta. Se on maanalainen labyrintti, joka koostuu laskeutuvista portaikoista, pimeistä käytävistä ja unohdetuista huoneista. Hitaasti mutta varmasti tämä näky alkaa syrjäyttää heidän todellisuutensa. Tunnelista tulee pakkomielle ja pakoreitti – ratkaisu johonkin, mikä vaikuttaa mahdottomalta ratkaista. Jossain syvällä tämän labyrintin uumenissa on tila, jossa aika ei liiku ja vallitsee hiljaisuus.

Lavalla: Grete Jürgenson, Ilo-Ann Saarepera, Elise Metsanurk, Juhan Soon, Germo Toonikus

Käsikirjoittaja-ohjaaja: Kirill Havanski
Dramaturgi: Andreas Aadel
Lavastaja: Riin Maide
Videotaiteilija: Péter Kollányi
Äänitaiteilija: Dominik Hisslinger (DE)
Valosuunnittelija: Oskar Harding
Julistevalokuva: Agate Tūna (LV)
Tuottajat: Lisanna Annus, Marie Valgre

Ensi-ilta 23. lokakuuta 2026 Tartu New Theatren suuressa salissa