Minne menen, kun ei ole enää minne mennä?

Esityksellinen tutkimus pakokeinoista ja tarpeesta paeta – sekä rehellinen katsaus siihen, mistä tämä tarve saa alkunsa. Esitys ihmisistä, jotka tuntevat itsensä eristyneiksi ja vieraantuneiksi arjessa. He kaipaavat muutosta, mutta eivät tiedä, mistä aloittaa. He haaveilevat pakenevansa paikkaan, jossa heidän ei tarvitse ottaa kantaa kaikkeen samanaikaisesti – paikkaan, johon huolet ja säännöt eivät voi seurata. Kun maailman melu käy sietämättömäksi, heidän mieleensä nousee näky tilasta nimeltä Tunnel. Se on maan alla sijaitseva labyrintti, jossa on alaspäin johtavia portaita, pimeitä käytäviä ja unohdettuja huoneita. Vähitellen mutta varmasti tämä näky alkaa syrjäyttää heidän todellisuutensa. Tunnelista tulee pakkomielle ja pakoreitti – ratkaisu johonkin, mikä tuntuu mahdottomalta ratkaista. Jossain tämän labyrintin syvyyksissä on tila, jossa aika ei kulje ja vallitsee hiljaisuus.

Lavalla: Grete Jürgenson, Ilo-Ann Saarepera, Elise Metsanurk, Juhan Soon, Germo Toonikus
Tekijä-ohjaaja: Kirill Havanski
Dramaturgi: Andreas Aadel
Lavastaja: Riin Maide
Videoartisti: Péter Kollányi
Äänitaiteilija: Dominik Hisslinger (DE)
Valosuunnittelija: Oskar Harding
Julisteen valokuva: Agate Tūna (LV)
Tuottajat: Lisanna Annus, Marie Valgre

Ensi-ilta: 23. lokakuuta 2026 Tartu Uus Teaterin suuressa salissa