Fantazio

”Fantazio” on leikkisä ja ylenpalttinen 1800-luvun näytelmä-satukertomus, jota sen kirjoittaja itse kuvaili komediaksi, jolla on huono loppu, tai draamaksi, jolla on onnellinen loppu. Tämä ranskalaisen klassikon teos tuntuu Vilnan valtion pienellä teatterinäyttämöllä hämmästyttävän ajankohtaiselta: taiteellinen työryhmä lähestyy näytelmää nykynuorten näkökulmasta ja etsii luovaa tapaa tarttua sen omaleimaiseen kieleen. Näytelmä alkaa valtakunnan narrin kuolemasta, kun samaan aikaan valmistellaan hääjuhlaa sodan välttämiseksi naapurivaltakunnan kanssa. Torjuttuna ja velkojien jahtaamana Fantazio (näyttelijät Martynas Nedzinskas ja Tomas Rinkūnas) päätyy vahingossa kuninkaan narriksi ja muuttaa näin koko valtakunnan kohtalon. Ensi silmäyksellä ”Fantazion” juoni muistuttaa satua: prinsessan (näyttelijä Miglė Polikevičiūtė) on määrä mennä naimisiin hänelle valitun prinssin kanssa, mutta hän kohtaa Fantazion – hurmaavan mutta köyhän tavallisen kaupunkilaisen. Satumaisen pinnan alla piilee kuitenkin yleismaailmallisia inhimillisiä totuuksia ja ajan ylittävää viisautta. Näytelmän keskushahmo Fantazio on kulkuri, joka ei voi eikä halua mukautua ”normiin” ja joka on aina ”erilainen”: sopimaton, torjuttu, aliarvostettu, väärinymmärretty ja muista poikkeava. Hän on narri, jonka ajatuksille voi nauraa mutta jotka jäävät elämään ja ”asettuvat” ihmisten mieliin; häntä voi pitää kirjailija Alfred de Musset’n omakuvallisena esikuvana.