Ankan, kuoleman ja tulppaanin tarina

Kuolema on aina lähellä, siltä varalta että sitä tarvitaan. Mutta epäonnea ei tuo hän, vaan elämä... Ja elämä tuo mukanaan myös hyviä asioita: ystävyyttä, keskusteluja, leikkejä ja niiden tuomaa lämpöä. Se on hieman kummallista, mutta tutustumalla kuolemaan tutustumme myös elämään – ja päinvastoin. Siksi tällaisista asioista puhuminen on paljon parempi vaihtoehto kuin niiden piilottelu tai pakeneminen ties minne. Nukketeatteriesityksen ”Ankka, kuolema ja tulppaani” tavoitteena on tuoda esiin tällaisten keskustelujen merkitys ja esitellä lapsille elämän loppu luonnon luonnollisena kiertokulkuna sekä elämän välttämättömänä vastapainona.

Vuonna 2007 ilmestyneen kirjan ”Ankka, kuolema ja tulppaani” kirjoittaja on tunnettu saksalainen kirjailija ja kuvittaja Wolf Erlbruch. Hän sai Hans Christian Andersen -mitalin vuonna 2006 ja voitti vuonna 2016 Astrid Lindgren Memorial Awardin, joka on lastenkirjallisuuden tärkein kansainvälinen palkinto. ”Ankka, kuolema ja tulppaani” on käännetty yli 20 kielelle, ja vuonna 2018 se tuli kääntäjä Rūta Jonynaitėn ansiosta myös Liettuan lukijoiden saataville.

Ranskassa ja Liettuassa työskentelevä nukketeatteritaiteilija Jūratė Trimakaitė on jo tuttu ”Lėlė”-teatterin yleisölle: hänen ohjaamansa ”Direction”-esitys nähtiin teatterin päänäyttämöllä aikuisille ja nuorille vuonna 2017, ja se oli ehdolla Kultaiselle näyttämöristille. ”Direction”-esityksen ohjaajan kokoama sama työryhmä luo myös uuden esityksen: lavastaja Cerice Guyon (Ranska), säveltäjä Thomas Demay (Ranska) sekä ”Lėlė”-teatterin näyttelijät Sigita Mikalauskaitė, Lijana Muštašvili, Asta Stankūnaitė ja Deivis Sarapinas. Mukana ovat myös näyttelijät Erika Gaidauskaitė ja Elvyra Piškinaitė sekä valosuunnittelija Felix Battailon (Ranska).

Esityksen ohjaajan ja nukketeatteritaiteilijan Jūratė Trimakaitėn sanoin: ”Kun puhumme kuolemasta, puhumme yleensä elämästä ja sen arvosta. Halusin siis esitystä tehdessäni näyttää kuoleman luonnon luonnollisena prosessina, kiertokulkuna ja elämän kannalta välttämättömänä muutoksena. Jos emme itse tekisi kaikesta niin monimutkaista, selviäisimme tietyistä asioista paljon helpommin ja meillä olisi paljon vähemmän fobioita... Pidän Erlbruchin kirjassa eniten siitä, ettei se anna vastauksia: kun puhumme tästä aiheesta, voimme oikeastaan vain pohtia ja keskustella.”