Oopperarunoelma: Rastas – vihreä lintu

Bronius Kutavičius, Sigitas Geda

OOPPERARUNOELMA RASTAS – VIHREÄ LINTU
Ohjaaja: Jonas Vaitkus
Musiikillinen johtaja ja kapellimestari: tohtori Imantas Jonas Šimkus
Lavastaja: Arvydas Gudas
Pukusuunnittelija: Kristina Kruopienytė
Koreografi: Inga Fontez-Sakurako

Rooleissa:
Rastas – Arminas Skirvainis
Nainen-lintu – Salomėja Petronytė
Papistoa sekä naisia ja miehiä – Panevėžion musiikkiteatterin kuoro
Urkuosuus – Arsenijus Esaulkov
Panevėžion musiikkiteatterin orkesteri, ylikapellimestari E. Pehk
Panevėžion musiikkikoulun kansanmusiikkiyhtye

”Kun ihminen palasi Linnun luo, Lintu puolestaan meni Ihmisen luo.”

Arvostettujen taiteilijoiden Bronius Kutavičiuksen ja Sigitas Gedan luoma oopperarunoelma ”Rastas – vihreä lintu” tuo esiin sanojen hienovaraisen runollisen voiman, luonnon ja rakkauden alkukantaisen voiman, musiikin kauneuden sekä kansakunnan historian merkityksen. Ohjaaja Jonas Vaitkuksen tulkinnassa siipien metaforan, runoilijan lintumaisen sukunimen ja hänen omaleimaisen persoonallisuutensa muovaama kuva talonpoikaisesta runonlaulajasta Strazdelisistä (Antanas Strazdas-Drazdauskas) muuttuu Ihminen-lintu-hahmoksi. Monipuolisten ilmaisukeinojen, tanssin, kansanperinteen elementtien ja perinteisten virsien avulla esitys tutkii miehen ja naisen liittoa, hengen syvyyksiä, luonnon ja ihmiskunnan välisiä rajoja sekä olemassaolon merkitystä.

Syksyllä 2023 ”Rastas – vihreä lintu” herätettiin uudelleen henkiin Bronius Kutavičiuksen kotikaupungissa Panevėžion musiikkiteatterissa. Kuten ensimmäiselläkin kerralla, esityksen ohjasi Jonas Vaitkus. Tällä kertaa oopperarunoelma esitetään livenä, ilman tallenteita. Musiikillisena johtajana toimii Imantas Jonas Šimkus, nuoremman sukupolven lahjakas kapellimestari.

Ensin Sigitas Geda kirjoitti runon ”Rastas” (1967). Säveltäjä Bronius Kutavičius loi myöhemmin epätavallisen oratorion, jota hän kutsui ”äänten draamaksi”, ja nimesi sen sittemmin uudelleen oopperarunoelmaksi ”Rastas – vihreä lintu” (1980). Näiden teosten pohjalta Jonas Vaitkus loi vuonna 1984 unohtumattoman rituaalisen, sakraalin näytelmän Kaunasin draamateatterin näyttämölle. Esityksestä tehtiin elokuvaversio vuonna 1990. Aikansa ”Rastas” tuntui kehottavan yleisöä kääntymään pois ”politiikasta”, astumaan puhtaan taiteen maailmaan ja uppoutumaan hienostuneiden, kauniiden kuvien virtaan, jossa yhdistyivät liettualaisen kansantaiteen estetiikka ja itämaisen perinteisen teatterin estetiikka.

Ohjaaja Jonas Vaitkus muuntaa siipien metaforan, runoilijan lintumaisen sukunimen ja hänen omaleimaisen persoonallisuutensa muovaaman kuvan talonpoikaisesta runonlaulajasta Strazdelisistä (Antanas Strazdas-Drazdauskas) Ihminen-lintu-hahmoksi. Strazdasin omaleimainen persoonallisuus ja teokset ovat innoittaneet monia liettualaisia taiteilijoita luomaan merkittäviä teoksia. Musiikin ystäville on tuttu myös Vytautas Kernagisin sävellys ”Rastas”, joka perustuu samaan Gedan runoon.

Bronius Kutavičiuksen tuotanto kattaa laajan kulttuurisen kontekstin: se paljastaa aikakausien syvyyksiin hautautuneita kansojen historian ja esihistorian kerrostumia sekä antaa muodon myyttisen ja uskonnollisen tietoisuuden arkkityypeille. Hänen harmoniset, toisinaan monimutkaisesti rakennetut äänijärjestelmänsä ovat aina eläviä ja täynnä tunnevoimaa. Kutavičiuksen tuotanto mursi nykytaidemusiikkia kohtaan tunnetun epäluulon ja yleisön torjuvan asenteen muodostamia esteitä. Säveltäjä hyödynsi vapaasti monenlaisia moderneja sävellystekniikoita, mutta eniten hänen tyyliinsä vaikutti Koillis-Liettuassa esiintyvien ainutlaatuisten sutartinės-laulujen moniääninen, toistuva ääniosuuksien tekniikka. Tämä oli tietoinen ”käännös” pakanuuteen, joka oli myös henkisesti lähellä Gedan tuotantoa. Geda uudisti liettualaista runoutta, kun taas Kutavičiuksesta tuli musiikin uudistumisen symboli. Heidän yhteisteoksensa ovat modernin liettualaisen taiteen kanonisia merkkipaaluja, ja ne synnyttivät uuden ilmiön: pakanallisen avantgardismin.

Hanketta rahoittaa Liettuan kulttuurineuvosto.