Molière: Tartuffe

Kääntänyt ranskasta Aleksys CHURGINAS

Ohjaaja Oskaras Koršunovas: ”Tartuffe on aikamme ’sankari’: täydellinen opportunisti, urakiipijä, pragmaatikko ja libertiini. Saavuttaakseen tavoitteensa tämä hahmo ei kaihda mitään. Tässä tuotannossa hän ei tietenkään teeskentele pyhimystä, vaan on erinomainen suhdetoiminnan ammattilainen, joka ymmärtää, ettei herkkäuskoisten huijaamiseen ole moraalia parempaa välinettä – ja hän manipuloi sitä kyynisesti. Tekopyhyys ja valheet ovat vain keino luoda omaa imagoa, kun taas itsensä rikastuttaminen muiden kustannuksella on todiste voimasta ja ylemmyydestä. Tartuffet tunnustavat aina aikansa ’uskontoa’. Molièren aikana he olivat soluttautuneet kirkkoon, neuvostoaikana puolueeseen, ja nykyään heitä on kaikkialla, missä Mammon hallitsee: pankeissa, politiikassa ja niin edelleen. He ovat aina ideologisesti oikeassa ja osaavat verhota pahimmatkin teot hienoimpiin sanoihin. Maailmanlaajuinen finanssikriisi on tartuffismin seurausta. Tämä komedia on erityisen ajankohtainen nyky-Liettuassa, jossa tartuffismi kukoistaa. Tässä tuotannossa en pitäydy yksinomaan klassisissa käytännöissä: siinä on sekä tekstiin että toimintaan perustuvia provokaatioita. Molière itse asettaa näytelmän esittämiselle kiinnostavia ehtoja. Hän on terävä ja ajankohtainen kirjailija. Mikään näytelmä maailmassa ei ole koskaan aiheuttanut yhtä suurta skandaalia kuin Tartuffe. Se oli ensimmäinen draamateos, josta tuli kansainvälinen tapahtuma ja joka asetti vastakkain yhden suurimmista valtioista ja vaikutusvaltaisimman vallankäyttäjän, ylivallan – paavillisen hovin. Liettuassa näen tartuffismia en kirkossa vaan nykyisissä virkamiehissä sekä nykyajan politiikassa ja liike-elämässä, joissa viljellään kauniita korulauseita mutta niiden takana vaanii korruptio. Kuinka helposti ja kyynisesti ihmisiä manipuloidaankaan propagandan ja suhdetoiminnan keinoin… Tämä on tunnistettavissa tuotannossa. Valitettavasti seuraava sukupolvi ei ole yhtään rehellisempi. Se on vain paremmin valmistautunut tällaiseen manipulointiin, mikä näkyi erityisen selvästi liberaalien skandaalissa. Liberaalit puhuivat avoimesti siitä, että he tulisivat murskaamaan korruption, mutta tarjosivat meille suurimman siivun korruptiopiirakasta, jota nyt leikkaamme paloiksi.”