Kolme sisarta

Kolme sisarta
Komedia

Ohjaaja, lavastaja ja musiikin suunnittelija: Ingomar Vihmar
Kirjailija: Anton Tšehov
Suomentaja: Otto Samma
Pukusuunnittelija: Jaanus Vahtra
Valosuunnittelija: Iiris Purge

Näyttämöllä: Carmen Mikiver, Kleer Maibaum, Kadri Rämmeld, Kati Ong, Carita Vaikjärv, Priit Loog, Jaan Rekkor, Andrus Vaarik, Märt Avandi, Karl-Andreas Kalmet, Enn Keerd, Ingomar Vihmar

Kun kuuluisa kirjailija Tšehov osallistui vuonna 1900 uuden näytelmänsä ”Kolme sisarta” ensimmäiseen lukuharjoitukseen, hän ei viihtynyt siellä kovin pitkään. Kun kuuluisa teatterimies Stanislavski etsi Tšehovin käsiinsä harjoituksen jälkeen, Tšehov oli kauhealla tuulella, surullinen ja vihainen, sillä hän luuli kirjoittaneensa hauskan komedian, mutta lukuharjoituksessa kaikki pitivät sitä draamana ja itkivät sitä kuunnellessaan. Tšehov ajatteli siis, että näytelmää oli ymmärretty väärin ja että se oli epäonnistunut.

Jotain on siis ollut pielessä tämän kuuluisan näytelmän kanssa aivan ensimmäisestä harjoituksesta lähtien. Silti ”Kolme sisarta” on kuuluisan kirjailijansa tunnetuin ja useimmin esitetty näytelmä, jota sadat kuuluisat teatterimiehet ja -naiset ovat ohjanneet ja esittäneet. Jopa kuuluisat robotit. Ja ihmiset keskustelevat yhä siitä, mistä tämä kuuluisa näytelmä kertoo.

”Rykmentti tulee ja rykmentti menee” on kuuluisan teatterimiehen kuuluisa sanonta, jota meillä Virossa on tapana lainata aina, kun tämän kuuluisan näytelmän päätapahtuma tulee puheeksi. No, nyt kuuluisa ohjaaja Vihmar aikoo ohjata tämän kuuluisan näytelmän. Itse asiassa useammin kuin kerran, sillä keväällä hän ohjaa sen myös Tartossa. Ja tässä ovat hänen tämänhetkiset ajatuksensa:

”’Kolme sisarta’ kertoo kolmesta sisaresta ja yhdestä veljestä, jotka asuvat jossakin keskellä ei-mitään Venäjällä. Heidän vanhempansa ovat kuolleet, eivätkä he ole erityisen innokkaita tekemään mitään. He elävät ikään kuin jonkinlaisessa sotilasyksikössä tai jotain sinne päin. Yksi sisarista on jopa naimisissa jonkin vanhan tylsimyksen kanssa, joka kiusaa häntä jatkuvasti ja jostain syystä kehuu häntä. Veli on rakastunut ja menee näytelmän aikana naimisiin, mutta avioliitosta ei tule onnellista. Sisaret huokailevat ja kaipaavat jatkuvasti Moskovaan, koska he asuivat siellä kauan sitten, vaikka eivät oikeastaan muista siitä mitään. Jostain syystä he eivät kuitenkaan palaa sinne, vaan valittavat vain. Sitten mukana on Veržinin, joka on naimisissa ja jolla on lapsia ja kaikkea sellaista, mutta joka jostain syystä alkaa pyöriä naimisissa olevan sisaren ympärillä. Ja sitten nuoremman sisaren takia joku mies saa lopussa surmansa. Aseella. Siinä se tarina.”

Ja silti hän ohjaa tätä näytelmää jostain syystä. Eikä hän ilmeisesti jää viimeiseksi.