Kolme sisarta

Kolme sisarta
Komedia

Ohjaaja, lavastaja ja musiikillinen johtaja: Ingomar Vihmar
Kirjailija: Anton Tšehov
Suomentaja: Otto Samma
Pukusuunnittelija: Jaanus Vahtra
Valosuunnittelija: Iiris Purge

Näyttämöllä: Carmen Mikiver, Kleer Maibaum, Kadri Rämmeld, Kati Ong, Carita Vaikjärv, Priit Loog, Jaan Rekkor, Andrus Vaarik, Märt Avandi, Karl-Andreas Kalmet, Enn Keerd, Ingomar Vihmar

Kun kuuluisa kirjailija Tšehov osallistui uuden näytelmänsä ”Kolme sisarta” ensimmäiseen lukuharjoitukseen vuonna 1900, hän ei kestänyt siellä kovin kauan. Kun kuuluisa teatterimies Stanislavski lähti lukuharjoituksen jälkeen etsimään Tšehovia, tämä oli hirveällä tuulella, surullinen ja vihainen, sillä hän oli luullut kirjoittaneensa hauskan komedian, mutta kaikki lukuharjoituksessa olivat pitäneet sitä draamana ja itkeneet kuunnellessaan. Niinpä Tšehov ajatteli, että näytelmä oli ymmärretty väärin ja epäonnistunut. Toisin sanoen tämän kuuluisan näytelmän kanssa on ollut jotakin hämärää aivan ensimmäisestä harjoituksesta lähtien. Silti ”Kolme sisarta” on kuuluisan kirjailijansa kuuluisin ja useimmin esitetty näytelmä, jota sadat kuuluisat teatterin miehet ja naiset ovat ohjanneet ja esittäneet. Jopa kuuluisat robotit, itse asiassa. Ja ihmiset keskustelevat yhä kaiken aikaa siitä, mistä tämä kuuluisa näytelmä kertoo. ”Rykmentti tulee ja rykmentti menee” on kuuluisan teatterimiehen kuuluisa sanonta, jota lainataan usein täällä Virossa, kun tämän kuuluisan näytelmän tärkeä tapahtuma tulee puheeksi.

Ja nyt kuuluisa ohjaaja Vihmar aikoo ohjata tämän kuuluisan näytelmän. Itse asiassa useammin kuin kerran, sillä keväällä hän ohjaa sen myös Tartossa. Näin hän kertoo näytelmästä:

”’Kolme sisarta’ kertoo kolmesta sisaresta ja yhdestä veljestä, jotka asuvat jossakin Venäjän syrjäseudulla. Heidän vanhempansa ovat kuolleet, eikä heitä oikein huvita tehdä mitään. He elävät kuin jonkinlaisessa sotilaskasarmissa tai jossakin sellisesa. Yksi sisarista on jopa naimisissa jonkin vanhan tylsimyksen kanssa, joka nalkuttaa hänelle jatkuvasti ja kehuu häntä jostakin syystä. Veli on rakastunut ja menee näytelmän aikana naimisiin, mutta avioliitosta ei tule onnellista. Sisarukset huokailevat ja kaipaavat jatkuvasti Moskovaan, koska he asuivat siellä kauan sitten, vaikka eivät oikeastaan muista siitä juuri mitään. Jostakin syystä he eivät kuitenkaan palaa sinne, vaan jatkavat valittamista. Sitten on Vershinin, joka on naimisissa ja jolla on lapsia ja kaikkea sellaista, mutta jostakin syystä hän alkaa pyöriä naimisissa olevan sisaren ympärillä. Ja sitten nuorimman sisaren takia eräs mies tapetaan lopussa. Aseella. Siinä se tarina.”

Ja silti hän ohjaa tämän näytelmän jostakin syystä. Eikä hän luultavasti jää viimeiseksi.