Sininen

Korkealla Georgian vuoristossa, Mustanmeren rannalla sijaitsevassa kaupungissa, Rasma on asunut kaksi kuukautta vakavasti sairaan poikansa kanssa. Juris loukkaantui auto-onnettomuudessa, jossa puolet perheestä – isä ja isoäiti – sai surmansa. Jurisia vainoaa sinisen lehmän määrätietoinen katse. Hän huomasi lehmän tien varressa vähän ennen onnettomuutta. Se herättää nuoressa miehessä jotakin, vaikka tämä oli siihen asti elänyt huoletonta elämää. Hän pyytää äitiään hankkimaan kansanlaulujen niteet, joista kaikki tietävät mutta joita harva on lukenut. Eksistentiaalisessa eristyksessä perhe kamppailee vaikeiden kysymysten kanssa: syyllisyyden, sanomatta jääneiden asioiden ja sen, miten elämässä voi jatkaa.

”Näytelmä siitä, kuinka elämä pakottaa kääntämään pienen peilin itseä kohti ja näkemään jotakin odottamatonta. Kuolemansa kautta Juris löytää yhteyden todelliseen olemukseensa ja viime kädessä omaan kansaansa – kaikkeen sellaiseen, johon ei voi koskea pelkällä kädellä. Meilläkin on hengellinen perintö. Haluan tehdä näytelmän siitä, kuinka kuolema ei ole loppu vaan korkein kohta. Juris lähtee valoon; hän valaistuu ja siirtyy eteenpäin”, sanoo ohjaaja Māra Ķimele.

Gunārs Priede kirjoitti tämän näytelmän vuonna 1972 muutamassa päivässä. Se lisättiin heti ei-toivottujen näytelmien listalle, ja sen kantaesitys oli Virossa vuonna 1973.

Esitys toteutettiin Boris ja Ināra Teterevin säätiön tuella kaudella 2024/2025. Säätiön tuella yleisön nähtäväksi tulivat kaudella 2026/2027 Trešās impērijas bailes un posts (ohjaaja Indra Roga). Kaudella 2025/2026: Ļaunais gars (ohjaaja Inese Mičule), Mēdeja (ohjaaja Reinis Suhanovs), Tu būsi mana! (ohjaaja Jānis Znotiņš) ja Skroderdienas Silmačos (ohjaaja Elmārs Seņkovs). Kaudella 2024/2025: Romeo un Džuljeta (ohjaaja Inese Mičule), Zilā (ohjaaja Māra Ķimele), Sprīdītis (ohjaaja Reinis Suhanovs), Četri balti krekli (ohjaaja Jānis Znotiņš) ja Burvju kalns (ohjaaja Toms Treinis).

Teatterin ja säätiön ystävyys alkoi kaudella 2023/2024, teatterin satavuotisjuhlavuonna. Tuolloin lavalle tuotiin neljä latvialaisen draaman klassikkoa: Valmieras puikas (ohjaaja Jānis Znotiņš), Atraitnes dēls (ohjaaja Viesturs Roziņš) sekä Jāzeps un viņa brāļi (ohjaaja Inese Mičule) ja Pazudušais dēls (ohjaaja Reinis Suhanovs), jotka saivat erityisen hyvän vastaanoton yleisöltä ja kriitikoilta.

Kuva: Matīss Markovskis