Kun olin pieni

”Aikuinen on joku, joka tietää kaiken ja on oppinut kaiken äidiltään” (Augustė, 6)

”Koulu on rakennus, jossa käyn joka arkipäivä oppimassa, jotta minun ei myöhemmin tarvitse lakaista katuja” (Laura, 10)

”Rakkaus on tunne. Esimerkiksi silloin, kun toisen ihmisen vieressä tuntuu lämpimältä” (Justina, 11)

”Teatteri on hauska ja kiinnostava satu, jota minun ei tarvitse itse lukea” (Kamilė, 13)

”Kun olimme pieniä, ympärillämme oli hyvin outo maailma. Kaikki ympärillämme olivat niin suuria ja halusivat meiltä jotakin. Kun kasvoimme vähän vanhemmiksi, aloimme käydä koulua. Siellä koimme kaikenlaista: ystävyyttä, rakkautta, petosta, iloa ja kateutta. Sitten haaveilimme siitä, mitä meistä tulisi isona. Aikuisina muistimme lapsuuden kujeemme, seikkailumme ja tarinamme – tarinat, joista voisi tehdä hauskan ja kiinnostavan kirjan. Mutta emme ole kirjailijoita, joten päätimme, että olisi parempi esittää ne kaikki. Näin syntyi näytelmä ’Kun olin pieni’.” (Eimantas, 29; Vesta, 30; Vaidotas, 38 — Keistuolių-teatterin näyttelijöitä)