Vapaudenpuolustajien päivän päivänäytös: TYTTÖ KIVÄÄRIN KANSSA

Tämä on tarina Magdė-nimisestä tytöstä, jonka vanhemmat ja koko perhe karkotettiin Siperiaan toisen maailmansodan lopussa, kun venäläiset saapuivat saksalaisten vetäydyttyä. Opettajansa avulla — joka on myös partisaani — tyttö muuttaa bunkkeriin ja ryhtyy itsekin partisaaniksi pelastaen useamman kuin yhden ihmisen hengen. Tarina perustuu tuon ajan silminnäkijöiden ja vapaustaistelijoiden muistelmiin, historiallisiin aineistoihin sekä entisen partisaanikuriirin kertomukseen tytöstä, joka asui jonkin aikaa partisaanien kanssa bunkkerissa. Näytelmä kertoo siis haavoittuvimmista — lapsista — ja heidän rohkeudestaan kriisitilanteissa sekä selviytymisvaistostaan. Vaikeista henkilökohtaisista kokemuksista ja historiallisesta taustasta huolimatta tarina on lämmin ja nokkela. Aikuisena Magdė tunnustaa veistetylle Surullisen Kristuksen patsaalle olevansa kauhea pelkuri. Silti hän hyväksyy urheasti uuden todellisuutensa ja tuntemattoman, vaikka ei tiedä, keitä partisaanit ovat tai mitä bunkkerit ovat. Rohkeus ei nimittäin tarkoita pelottomuutta. Rohkeutta on kohdata pelkonsa ja toimia siitä huolimatta. Vauhdikas näytelmä säilyttää kirjan nokkelan kerrontatyylin: tapahtumista kertovat Magdė itse ja hänen opettajansa, bunkkerin räjähdyksestä ainoina eloonjääneinä. Yleisöstä tulee osa tarinaa, ja se auttaa kertomaan tämän moniulotteisen ja merkittävän selviytymistarinan. ”Sekä säveltäjä että minä kasvoimme kuunnellen vanhempiemme kertomuksia partisaanina toimineista isovanhemmistamme, joten aihe on meille hyvin henkilökohtainen. Luulen, ettei Liettuassa ole perhettä, jota sota ei olisi koskettanut — karkotusten tai vastarintayritysten kautta. Nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa haluamme kertoa näitä tarinoita yhä uudelleen, sillä niiden kuunteleminen muistuttaa meitä jälleen siitä, että arvojamme kannattaa puolustaa paljon vahvempaakin vihollista vastaan, koska olemme tänään vapaita”, näytelmän ohjaaja sanoo.