Konserttisarja ”Joulusta uuteenvuoteen”: Juhlallinen rapsodia

Tässä perinteisessä konsertissa Liettuan kamariorkesteri ja sen taiteellinen johtaja, viulisti ja kapellimestari Sergej Krylov luovat juhlavan tunnelman esittämällä kaksi Johann Sebastian Bachin juhlallista teosta. Joseph Haydnin valoisa sinfonia ja Maurice Ravelin intohimoinen rapsodia puolestaan saattelevat yleisön menestyksekkääseen ja värikkääseen uuteen vuoteen. Noin vuonna 1721 J. S. Bach sävelsi kuusi orkesteriteosta ja omisti ne suojelijalleen, Brandenburgin rajakreivi Christian Ludwigille. Säveltäjä kutsui niitä nimellä ”Kuusi konserttoa eri soittimille”. Tänä iltana kuullaan Brandenburgilainen konsertto nro 3 G-duurissa, BWV 1048. Bach ei nosta tässä esiin yksittäisiä solisteja, vaan jakaa jousiorkesterin eri stemmoihin ja hyödyntää kekseliäästi jousitriojen lukuisia vuoropuheluja. Ohjelmassa on myös yksi tämän barokin ajan neron suosituimmista konserttoista: viulukonsertto g-mollissa, BWV 1056R. Muiden säveltäjien tavoin Bach käytti aiempien sävellystensä aineistoa uudelleen uusissa teoksissa; tämän teoksen edeltäjä oli klaveerikonsertto. Wieniläisen klassismin koulukunnan johtava edustaja J. Haydn sävelsi 103 sinfoniaa. Hänen varhaisimmista sinfonioistaan tunnetuimmat ovat kolme vuonna 1761 sävellettyä teosta (nrot 6, 7 ja 8), joille annettiin ohjelmalliset nimet ”Aamu”, ”Keskipäivä” ja ”Ilta”. Näillä teoksilla Haydn esittäytyi ensimmäistä kertaa Esterházyn hovin orkesterille ja yleisölle. Haydnin sinfonioille antoivat tavallisesti nimet hänen ystävänsä tai kuulijansa. Sinfonian nro 6 nimi ”Aamu” liittyy sen ensimmäisen osan lyhyeen, hitaaseen johdantoon, joka kuvaa auringonnousua. Ranskalainen impressionisti M. Ravel kutsui viululle ja orkesterille säveltämäänsä rapsodiaa ”Tzigane” ”unkarilaisen rapsodian tyyliin kirjoitetuksi virtuoosikappaleeksi”. Hän omisti sen sukupolvensa ylistetyimpiin viulisteihin kuuluneelle unkarilaiselle Jelly d’Arányille, joka kantaesitti teoksen Lontoossa vuonna 1924. Ajan kriitikot tyrmäsivät teoksen ja kutsuivat sitä kitschiksi, pastissiksi ja ”soitintekniikan akrobatiaksi”. Nykyään rapsodia kiertää voitokkaasti maailman tunnetuimmilla konserttilavoilla.