Reet Ilveksen sormustin­näyttely: ”Sormustin – ompelijan kilpi”

Reet Ilveksen kokoelmassa on yli 200 sormustinta. Näyttelyssä on esillä niistä 170 – määrä, jolla on erityinen merkitys. Tori-seurakunnan entisenä asukkaana Võrumaalla asuva Reet Ilves halusi kokoelmansa kunnioittavan Tori-hevossiittolan 170-vuotisjuhlaa. Hänen veljensä harrasti koko elämänsä ajan ratsastusurheilua ja työskenteli ratsastusvalmentajana. Juhlavuoden kunniaksi Seljametsän museoon saapui 170 sormustinta.

Hänen keräilyharrastuksensa alkoi vuonna 1976, jolloin hän opiskeli räätälöintiä. Tamulan ompeluateljeessa hän pätevöityi miesten päällysvaatteiden räätäliksi. Siellä käytettiin vahvoja materiaaleja, eikä niiden ompeleminen ilman sormustinta ollut juuri mahdollista.

Kokoelman yksi sormustin on erityisen erikoinen: sen kärki on sahattu pois. Se oli Reetin ensimmäinen harjoitussormustin. Koulutuksessa hänen piti totutella ompelemaan sormustimen sivulla sen sijaan, että hän olisi työntänyt neulaa kärjellä. Kärki sahattiin pois, jotta oppijat joutuisivat käyttämään ommellessaan sormustimen sivua.

Sormustimet eivät olleet räätälille pelkkiä työkaluja. Ne olivat arjen apuvälineitä, joiden piti kestää lukemattomia pistoja. Tämän voi yhä nähdä joissakin vanhoissa sormustimissa. Valoa vasten katsottaessa niissä näkyy pieniä reikiä ja kulumisen jälkiä. Ne ovat vuosien työn tulosta: neulan kanta painui yhä uudelleen sormustinta vasten, kunnes metalli kului puhki. Kun sormustin ei enää täyttänyt tehtäväänsä, oli otettava käyttöön toinen.

Sormustimet ovat pieniä esineitä, jotka saattavat nykyään jäädä arjessa huomaamatta, mutta ompelijalle ne toimivat eräänlaisena kilpenä ja suojasivat sormia neulanpistoilta.