Minne menen, kun ei ole enää mitään paikkaa, johon mennä?

Performatiivinen tutkimusmatka eskapismiin ja pakoon lähtemisen tarpeeseen – sekä rehellinen katse siihen, mistä tämä halu alkaa. Esitys ihmisistä, jotka tuntevat itsensä eristyneiksi ja vieraantuneiksi arkielämässä. He kaipaavat muutosta, mutta eivät tiedä, mistä aloittaa. He haaveilevat pakenevansa paikkaan, jossa heidän ei tarvitse ottaa kerralla kantaa kaikkeen – paikkaan, jossa huolet ja säännöt eivät seuraa heitä. Kun maailman melu käy sietämättömäksi, esiin nousee näky Tunnel-nimisestä tilasta. Se on maanalainen labyrintti, jossa on alaspäin johtavia portaita, pimeitä käytäviä ja unohdettuja huoneita. Hitaasti mutta varmasti tämä näky alkaa syrjäyttää heidän todellisuutensa. Tunnelista tulee pakkomielle ja pakoreitti – ratkaisu johonkin, mikä vaikuttaa mahdottomalta ratkaista. Jossain tämän labyrintin syvyyksissä on tila, jossa aika ei kulje ja vallitsee hiljaisuus.

Lavalla: Grete Jürgenson, Ilo-Ann Saarepera, Elise Metsanurk, Juhan Soon, Germo Toonikus
Tekijä-ohjaaja: Kirill Havanski
Dramaturgi: Andreas Aadel
Lavastaja: Riin Maide
Videotaiteilija: Péter Kollányi
Äänitaiteilija: Dominik Hisslinger (DE)
Valosuunnittelija: Oskar Harding
Julisteen valokuva: Agate Tūna (LV)
Tuottajat: Lisanna Annus, Marie Valgre

Ensi-ilta 23. lokakuuta 2026 Tartu Uus Teaterin suuressa salissa